Tänään YLE:llä oli huvittava keskustelu vakavasta asiasta. Närpiön umpiseniili kunnaneläinlääkäri vertasi tarhaeläinten häkkien kokoa tavalliseen yksiöön, joka kuulemma on suhteessa saman kokoinen. Kauaa ei tarvinnut kunnaneläinlääkärin odotella vasta-argumenttia, että sieltä yksiöstä pääsee sentään välillä pois. Broileritarhaaja toimitti, että broilereilla on kaikki hyvin, kun on ruokaa ja juomaa eikä tarvitse pelätä petoja. Kaverilta unohtui se, että broilereita ei edes olisi petoja pelkäämässä ilman ihmisten ahneutta.
Tällainen tahattoman hauska keskustelu on omiaan tekemään ihmisten näkemyksistä entistäkin myönteisimpiä eläinten oikeuksille. Ohjelmassa esitettyjen kyselytulosten mukaan eläinten oikeudet ovat jo valmiiksi kovassa huudossa. Noin 90 % suomalaisista ajattelee eläimillä olevan oikeuksia, joita ei saa polkea. Mutta kuitenkin vain noin 25 % selkeästi vastusti turkistarhausta. Tämä kertoo siitä, että suomalaisilla on kova halu suojella eläimiä, mutta samalla tuottaa lihaa ja turkiksia. Tulos kielii myös siitä että suomalaisilla on vahva usko siihen, että lait ja niiden valvonta ovat maassamme jotenkin erityisen hyvällä tolalla.
Talvella paljastuneen turkistarhakohun aikana joku kunnaneläinlääkäri (olisiko ollut juuri Närpiöstä?) kiirehti puolustamaan tarhoja ja kehui asioiden olevan hyvällä tolalla. Hänen lausuntoonsa tietysti uskottiin, olihan hän sentään lääkäri. Lääkärien eetoksen mukaan he ovat hyviä, luotettavia ja erehtymättömiä. Paitsi tietysti silloin, kun he hoitavat potilaitaan terveyskeskuksissa. Samoin tarhauksen hyvää valvontaa kiirehti kehumaan maatalousministeri Sorkka-Liisa Anttila. Näiden hyväkkäiden mielestä koko elinkeinossa ei ole mitään vikaa, vaan ehkä pieniä pikku virheitä, jotka kyllä laitetaan kuntoon. Samoin oli taannoisen sikakohun kanssa, jossa myös Anttilan oma tytär oli epäilysten kohteena.
Nämä kohut osoittavat selvästi kaksi asiaa. Ensinnäkin tehotuotannon eettinen perusta on asetettu viimein kyseenalaiseksi. Liha- ja turkisteollisuuden pitäisikin nyt käydä keskustelua alojensa etiikasta. Niiden tulisi pyrkiä perustelemaan olemassa olonsa ja toimintatapojensa oikeutusta muutenkin, kuin laillisuuden tai Suomen muita maita paremman lainsäädännön ja valvonnan näkökulmasta. Myöskään kulutuskysyntä ei ole riittävä perustelu esimerkiksi turkisten kasvatuksen ja myynnin puolesta. Keskustelua on käytävä.
Toiseksi kohu on osoittanut selvästi, että lainsäädännöstä ja valvonnasta huolimatta näillä aloilla ei ole kaikki kunnossa. Alat ovat käytännössä itse määritelleet tuotantonsa vähimmäisstandardit, jotka eläinten suojelijoiden mukaan ovat erittäin vaatimattomat ja perustuvat täysin toimialojen taloudellisiin tarpeisiin. Näistä standardeistakin on käytävä keskustelua. Peräänkuulutan myös malttia ja realismia näihin keskusteluihin. Eipäs-juupas ja te ette sitten ymmärrä mistään mitään, eivät ole hyviä lähtökohtia.
Itse toivon, että keskustelun ja tiedon myötä esimerkiksi turkistarhauksen eettinen perusta rapistuu nopeasti ja ala käy siten mahdottomaksi. Vertailun vuoksi; aikanaan rikkailla oli orjia. Heistä sai helposti taloudellista hyötyä, kuten nykyään tarhaketuista. Silti orjien pitämisestä luovuttiin, kun sen eettinen perusta rapautui. Uskallan väittää, että suurin osa orjia pitäneistä pärjäsi luopumisen jälkeenkin taloudellisesti ihan hyvin. Kyse on vain luopumisen tuskasta.
Lihantuotannossa ensimmäinen askel olisi luopua tehotuotannosta. Tällöin tulisi aluksi pyrkiä malliin, jossa ihmiset vähentäisivät lihansyöntiään, mutta eivät silti sitä kokonaan lopettaisi. Mutta katseltuani Helsingin taannoista surkuhupaisaa valtuustokeskustelua kasvisruokapäivästä, joka tuhoaa lastemme terveyden ja elämäntapamme kristillisen perustan, on vaikea nähdä tätä keskustelua helpoksi.
Vaikka kannatankin kasvisruokien suosimista, syön silti lihaa, jos hyvää proteiinipitoista kasvisruokaa ei ole saatavilla. Kun syön lihaa pyrin ostamaan sen Kauppahallista, jolloin se tulee läheltä ja on tuotettu tietämälläni tavalla. Tällainen liha on teollista lihaa terveellisempää, parempaa ja lopulta usein edullisempaakin, kuin markettien marinoitu sotku. Minusta ihminen on sekaravinnon syöjä, mutta se ei tarkoita lihaa läheskään joka päivä.
