Uudet aluevaltuustot aloittavat heti aluevaalien jälkeen. Sote ja pelastustoimi kuitenkin siirtyvät niiden vastuulle vasta vuoden 2023 alusta. Uusilla aluevaltuustoilla on aika kova kiire laittaa hallinto kuntoon, päättää strategiasta, tehdä palvelulupaus ja varmistaa hyvä henkilöstöpolitiikka.
Pirkanmaan hyvinvointialue on paitsi Suomen suurin hyvinvointialue myös Pirkanmaan suurin työnantaja, jonka budjetti tulee olemaan noin 2 miljardia ja henkilöstöä tulee olemaan noin 18 300. Nykyisin tämä henkilöstö työskentelee kunnissa, sairaanhoitopiirissä ja palastuslaitoksella.
Koko uudistuksen eräs kulmakivi on se, että emme ole nyt tekemässä isoa kuntaa, vaan jotain ihan uutta. Vahvaa itsehallinnollista koko maakunnan kokoista hyvinvointialuetta. Onkin ollut suorastaan hämmentävää kuunnella keskustelua eri kuntien eduista ja tarpeista. Kunnilla kun ei ole käytännössä minkäänlaista roolia uudistuksessa. Kunnat eivät enää jatkossa päätä hyvinvointialueen toimialaan kuuluvista asioista, vaan sen tekee aluevaltuusto. Järjestämisvastuu ja nykyinen palvelutuotanto siirtyy itsehallinnolliselle hyvinvointialueelle, jonka rahoitus ei sairaanhoitopiirien tapaan tule kunnilta.
Jotta uudistus onnistuisi, meidän täytyy perustaa uudenlainen hallinto ja päästä eroon nykytilanteen siiloutuneista rakenteista. Jotta uudistus onnistuisi, tarvitsemme tulevaisuuteen katsovan muutosstrategian. Jotta uudistus onnistuisi, tarvitsemme laadukasta henkilöstöpoltiikkaa. Jotta uudistus onnistuisi, ajattelun tulee lähteä asiakkaiden palvelutarpeista, ei organisaation tarpeista, mikä on ollut kuntamalleissa hyvin yleinen valuvika. Esimerkki: terveydenhoidon tehokkuuden mittarina on voinut olla käyntimäärä tai tehtyjen toimenpiteiden määrä. Pitää päästä eroon sellaisesta ajattelusta, että mittaisimme vaikkapa polvileikkausten määrää siihen, että mittaamme asiakkaiden toimintakykyä.
Käyn vähän edellistä postaustani tarkemmin läpi näkemyksiäni näistä kokonaisuuksista. Aloitetaan palvelulupauksesta. Siinä määritetään, millaiset palvelut lupaamme hyvinvointialueellamme järjestää. Tärkein tavoite on, että nykyinen palvelun ja turvallisuuden taso ei heikkene. Päinvastoin moniin palveluihin tarvitaan ennemmin lisää. Olen vakuuttunut siitä, että panostukset esimerkiksi perusterveydenhuoltoon tai mielenterveystyöhön rakentavat parempaa hyvinvointia ja vähentävät kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta verrattuna siihen, että mitään muutosta ei tehdä.
Olisin epärehellinen, jos lupaisin kaikille kaikkea hyvää. Lupaan kuitenkin tehdä työni mahdollisimman hyvin ja puolustaa erityisesti lasten ja nuorten palveluita, panostuksia mielenterveystyöhön, paremmin resursoitua perusterveydenhuoltoa, nykyistä lyhyempää aikaa päästä hoidontarpeen arviointiin ja ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen joustavaa yhteistyötä. Myös sosiaalityöhön on pakko löytää nykyistä paremmat resurssit. Pitää myös varmistaa, että pelastuslaitos kykenee palvelemaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti maakunnan eri puolilla.
Vaikka hyvinvointialueen eri puolilla tarpeet ovat erilaisia, palvelulupauksen hyvin tärkeä näkökulma on alueellinen tasa-arvo. Kaikki palvelut on oltava saatavilla kaikille riippumatta asuinpaikasta. Varmaan kaikille on selvää, että uudistuksen jälkeenkään kaikki palvelut eivät ole yhtä lähellä kaikkia, kuten eivät nykyäänkään. Tärkeintä on se, että kaikki palvelut ovat kaikkien saatavilla yhdenvertaisesti.
Nykyiset sote-kiinteistöt siirtyvät kunnilta 3+1 vuodeksi. Paljolti tämän vuoksi palveluverkossa ei tule tapahtumaan merkittäviä muutoksia ennen siirtymäajan päättymistä. Siirtymäajan kuluessa aluevaltuusto ja sen alaiset lauta- tai valiokunnat päättävät palveluverkosta. Se miten hyvin kykenemme säilyttämään nykyisen palveluverkon, riippuu paljolti valtion myöntämistä määrärahoista, kiinteistöjen kunnosta, palvelutarpeiden kehityksesta ja muusta sellaisesta. Uskoisin, että suurta tai ainakaan nopeaa myllerrystä ei siirtymäajan jälkeenkään ole tulossa.
Palvelulupauksen ja palveluverkon suhteen suurin epävarmuus liittyy rahoituksen riittävyyteen. Kun hyvinvointialueille ei ole tulossa verotusoikeutta, itsehallinnon tulot ovat riippuvaiset valtion myöntämästä budjetista. Vaikka myönnettävän rahoituksen tulee lain mukaan perustua todelliseen tarpeeseen, näen hyvinvointialueiden välisen epäterveen kilpailun ja siihen liittyvät vastuuministerien irvokkaatkin poliittiset kotiinpäinvedot hyvin mahdollisina. Pirkanmaa ei perinteisesti ole ollut näissä vahvoilla, kuten saimme oppia IT-muutosrahoituksen myöntämisprosessista.
Strategia on eräs uuden aluevaltuuston ensimmäisen vuoden suurimmista ponnistuksista. Taustavalmistelua on tehty siltä pohjalta, että strategiassa painotettaisiin asiakaskokemuksen parantamista, tietoon perustuvaa toimintaa ja päätöksentekoa, demokratian ja kansalaisten vaikuttamisen parantamista sekä sitä, että uusi hyvinvointialue olisi vahva järjestäjä ja ketterä tuottaja.
Olen alueuudistuksen poliittisen seurantaryhmän jäsenenä mukana alustavasti miettimässä strategian teemoja ja tuo yllä oleva listaus on suoraan valmistelun strategiaryhmän paperista. Se, mitä strategiaan lopulta kirjataan ja miten, riippuu uuden aluevaltuuston kokoonpanosta ja siitä, miten strategiatyö onnistuu. Tuon teemalistauksen takana voin seisoa.
Hyvinvointialueen hallinto on myös iso kokonaisuus, josta päätetään heti uuden valtuuston alkutaipaleella. Lähtökohtana on se, että nykyään Pirkanmaalla toimii alueellinen pelastustoimi, sairaanhoitopiiri ja 23 kuntaa, jotka vastaavat sosiaali- ja terveystoimesta. Uudistuksen jälkeen kaikki tämä kuuluu aluevaltuuston toimialaan. Kuulemme paljon puhetta hallintohimmelistä ja hillotolpista, vaikka kun 25 yhdistyy yhdeksi, hallintoa on mahdollista keventää.
Laki edellyttää, että hyvinvointialueella on oltava valtuusto, hallitus, tarkastuslautakunta, yksilöasiain jaosto sekä nuoriso-, vammais- ja vanhusneuvosto. Näiden lisäksi hyvinvointialue voi perustaa harkitsemansa määrän lauta- tai valiokuntia. Pienimmille hyvinvointialueille saattavat riittää lakisääteiset toimielimet, mutta Pirkanmaalle suurimpana on nähdäkseni hyvät perustelut perustaa valtuuston alaisia valmistelevia valiokuntia.
Valiokuntien perustamista voi perustella muutamalla pääpointilla. Ensinnäkin valmistelevat valtuuston valiokunnat korostavat vaaleilla valitun valtuuston roolia strategisena järjestäjänä. Niissä perehdytään tarkemmin kulloiseenkin asiakokonaisuuteen ja siihen liittyvän lainsäädännn asettamiin vaatimuksiin, ja poliitikot tulevat mukaan jo valmisteluun vähän kuin eduskunnan valiokunnissa. Tämä vaati paljon työtä ja perehtymistä valiokuntien jäseniltä ja niiden työssä mukana olevilta viranhaltijoilta. Valiokunnat myös tulisivat hankkimaan tarpeellisen määrän asiantuntijatietoa valmistelunsa tueksi. Niiden työn tulos on mietintö päätöksenteon tueksi.
Toiseksi valiokuntamalli on lautakuntia parempi vaihtoehto, jos halutaan irti kuntamallin siiloutumiseen johtavasta päättävien lautakuntien mallista. Lautakuntamalleissa lautakuntien vastuualueet siiloutuvat, jolloin palveluiden yhteensovittaminen menee helposti vaikeaksi. Jos haluamme ketterää ja joustavaa päätöksentekoa, valiokunnissa piilee mahdollisuus. Lisäksi hyvinvointialueen kokonaisuus on Pirkanmaalla liian suuri ja monitahoinen valmisteltavaksi valtuustojen laajoissa kokouksissa.
Kolmanneksi perinteisille lautakunnille ei riittäisi päätettävää. Hyvinvointialueen toimiala eroaa kunnista siten, että niillä on tarkaan rajattu ja laeilla tarkkaan säännelty toimiala. Sairaanhoitopiirin ja kuntien nykyisistä sote-päätösmääristä johdettu paras arvio ei tue lautakuntien perustamista, vaan hallituksen ja sen mahdollisten jaostojen päätöksentekokapasiteetti riittää. Tämä ei ole ihan vähäpätöinen syy valiokuntamallin perusteena.
Hyvinvointialueen hallinnon tueksi tulee järjestää avoin ja kaksisuuntainen vuoropuhelu kansalaisten, järjestöjen ja alueen sotealan yritysten kesken. Tätä edellyttää jo lakikin. Hyvinvointialueen tulee kuunnella tarkasti ympäröivää yhteiskuntaa ja sen viestejä. Kansalaisfoorumit pitää saada toimimaan ja näkymään. Ne voivat olla myös alueellisia, jolloin eri alueiden ääni kantautuu niiden kautta valtuustolle. Tässä tarvitaan aivan varmasti harjoittelua ja paljon on yhä opittavaa.
Henkilöstö on valtava kysymys. Kuten jo yllä totesin tulee hyvinvointialueesta Pirkanmaan suurin työnantaja. Sote-aloilla on jo tällä hetkellä laajasti henkilöstöpulaa. Palkat eivät ole päätähuimaavia ja sekä työoloista että johtamisesta kuuluu jatkuvasti kritiikkiä. Tilanteeseen tulee saada muutos.
Palkkaus on periaatteessa yksinkertainen kysymys. Maksetaan enemmän. Siinä on vain se, että koska hyvinvointialue ei ilman maakuntaveroa voi juuri vaikuttaa tuloihinsa, paitsi kinuamalla valtiolta enemmän, on liikkumavara tehtävä säästöillä. Kuten edellä totesin, on hallintoa mahdollista ketteröittää ja keventää. Valitettavasti hallintoon kuluu nykyiselläänkin vain muutamia prosentteja sote-kuluista, joten sieltä ei ihmeitä ole kiristettävissä. Hyvä hallinto vaatii myös tekijänsä ja olisi tyhmää säästää siitä liikaa. Ennaltaehkäisevä työ, joka kaiken lisäksi jää isolta osaltaan kuntiin, tuottaa hyötyjä viiveellä. Kiinteistöistä ei saa säästettyä ennen siirtymäajan päättymistä, eikä todennäköisesti kovin paljoa sen jälkeenkään ilman palveluverkon merkittävää heikentämistä. Kun tähän yhdistetään palkkojen yhtenäistäminen niin, että kenenkään palkka ei ja henkilöstön lisätarve on yhtälö hyvin hankala ilman maakuntaveron säätämistä. Yhtälön ratkaiseminen on vähän kuin ratkaisisi sen dilemman, joka mielipidetiedusteluissa on ollut hoitohenkilökunnan palkoista; parempia palkkoja tulisi maksaa, kunhan veroja ei nosteta.
Palkkojen ohella työntekijöille on tärkeätä se, miten työssään viihtyy. Lukemieni tutkimusten mukaan viihtyvyyteen vaikuttavat esimerkiksi mahdollisuus vaikuttaa työnsä sisältöön, työaikoihin, työyhteisön tuki ja johtamisen laatu ja niin edes päin. Näihin asioihin hyvinvointialue voi vaikuttaa paljonkin. Voimme esimerkiksi tarjota joustavia urapolkuja, helpottaa työn ja perheen yhteensovittamista ja lisätä joustoa työaikoihin työntekijän toiveiden mukaan. Voimme pitää huolen siitä, että uusille tai työuransa alussa oleville on aina riittävä seniorituki saatavilla ja voimme parantaa johtamisen laatua koulutuksilla ja kiinnittämällä työhyvinvoinnin johtamiseen huomiota läpi koko organisaation. Myös moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja parantaminen voi parantaa työhyvinvointia. Kun on riittävät mahdollisuudet ratkaista asiakkaiden tarpeita moniammatillisesti, seurauksena on parempi palvelu, mutta myös parempi työntekijäkokemus. Uskon, että valiokuntien kautta järjestetty päätöksenteko tukee tätä tavoitetta.
Keskustelussa henkilöstökysymyksistä on ollut hyvin vähän esillä tukitehtävissä toimivat. Hyvinvointikeskuksissa syödään, siivotaan, huolletaan välineitä, pidetään paikkoja kunnossa, huolehditaan turvallisuudesta, ylläpidetään tietojärjestelmiä ja niin edelleen. Näissä tehtävissä toimivat ovat hyvin tärkeitä työntekijöitä kokonaisuuden toimivuudelle. Heidät tulee tehdä näkyviksi ja heidän ammattitaitonsa tulee nostaa esiin.
Mitään yhtä tai kahta selkeätä viisasten kiveä edellä pitkästi pohdittuihin kysymyksiin minulla ei ole, tuskin monella muullakaan, mutta olen valmis niitä ennakkoluulottomasti etsimään. Maakunnallisista luottamustoimista minulla on laaja kokemus jo yli 12 vuoden ajalta. Numeroni vaaleissa on 183. Ennakoon voit äänestää 12.-18.1.2022 ja varsinainen vaalipäivä on 23.1.2022.
Soundtrack: Jukka Ässä: Sä saat sen aikaan
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.