Aluevaalikampanjoissa on keskitytty keskustelemaan palveluista, mikä onkin todella hyvä. Aluehallinnon järjestämät palvelut ovat tärkeä osa meidän kaikkien arkea ja on hyvä, että keskustelussa eri puolueiden arvomaailmat nousevat esiin. Kuitenkin puolueiden välillä on ainakin näin vaalien alla aika vähän isoja erimielisyyksiä palvelutarpeen lisääntymisestä. Ennemmin on ollut havaittavissa puolueiden ja ehdokkaiden välisiä painotuseroja, kun yksi painottaa hyvinvointikeskusta joka kuntaan, yksi palvelubusseja, yksi perheiden palveluja, yksi nuorten mielenterveyspalveluja ja niin edelleen.
Yhtä mieltä ollaan oltu siitä, että hyvinvointialueen tulee järjestää laadukkaat, tehokkaat ja oikea-aikaiset palvelut kaikille asuinpaikasta riippumatta sillä rahalla, jonka valtio kunakin vuonna päättää myöntää. Kysymys on, miten rahat riittävät? Jos jätetään tästä pois puhe maakuntaverosta (tai miksei hyvinvointiverosta), joka olisi todellisen itsehallinnon edellytys, niin hyvin järjestetty hallinto on hyvin tärkeä edellytys tavoitteille järjestää laadukkaat palvelut.
Koko uudistuksen onnistumisen kannalta kriittistä on, miten eri toimialojen integraatio saadaan toteutettua. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyö on pakko saada nykyistä paremmaksi. Ei ole järkeä, että montaa erilaista palvelua tarvitseva asiakas juoksee toimipaikasta toiseen ja luukulta toiselle. Yhteistyö ei synny itsestään, vaan organisaation tulee sitä tukea. Byrokratiaa pitää siis korvata hyvin toteutetulla hallinnolla, joka antaa henkilökunnalle tilaa ja aikaa hoitaa asiat kuntoon, yhdessä. Tässä kohdassa lienee paikallaan muistutella mieliin, että esimerkiksi potilastietojen ja tietojärjestelmien ylläpito on tärkeä osa hallintoa.
Nykyään meillä on maakunnassamme 25 vastuullista palveluiden järjestäjää, jotka nyt sulautuvat yhdeksi. Innokkaimmat ajattelevat, että hallinnosta säästämällä talousongelmat ratkeavat. Eivät ratkea. Nykyisellään hallinto nappaa jokusen prosentin Pirkanmaan maakunnan Sosiaali- ja terveyspalveluista ja pelastuslaitoksen budjeteista. On selvää, että järjestäjien määrän vähetessä joku määrä hallintotyötä jää pois, mutta mikään hopealuoti hallinnon keventäminen ei jo ihan prosenttien valossa ole. Nykytilanteeseen peilaten; kun viime aikoina kunnissa sote-palveluiden vuotuinen kustannusten kasvu on ollut muutaman prosentin luokkaa, hallintotyön vähentämispotentiaali vastaa vain murto-osaa yhden vuoden kustannusten kasvusta.
Päinvastoin laadukkaaseen hallintoon pitää panostaa ja uusi aluevaltuusto tekee isoja ratkaisuja hallinnon suhteen jo heti alkutaipaleella. Pitää valita hyvä hyvinvointialueen johtaja ja hänen esikuntansa, pitää päättää hallintomallista, pitää laatia hallintosääntö ja pitää huolehtia, että nykyisin selvästi eroteltujen eri vastuualueiden yhteistyö saadaan toimimaan ja kuntien järjestämille palveluille tyypillinen siiloutuminen estettyä. Hallinnosta ei voi säästää liikaa, vaikka enää ei tarvitakaan jokaiseen kuntaan omaa sosiaalijohtajaa tai terveyspalveluiden johtajaa. Kilometritehtaalle heitä ei olla laittamassa. Jokaiselle heistä löydetään varmasti töitä, mutta kun yksi hallinnon taso eli kunta jää pois, monen heistä toimenkuva tulee varmasti muuttumaan.
Hyvinvointialueen johtajan valitsee aluevaltuusto. On turha spekuloida tässä vaiheessa nimillä tai taustoilla, sillä emme tiedä ketkä tehtävään hakevat, mutta uudistuksen onnistumisen kannalta valinta on iso kysymys. Uskon Pirkanmaan väestöltään Suomen suurimpana ja kasvavana hyvinvointialueena kiinnostavan monia meritoituneita johtajia.
Hallintomallin valinta on myös hyvin tärkeä. Karkeasti valinta tehdään kolmen vaihtoehdon välillä: 1) voidaan mennä lain vaatimalla minimillä, jolloin vaaleilla valittavan valtuuston lisäksi on vain hallitus ja sen tarvittavat jaostot, tarkastuslautakunta ja vanhus- ja vammaisneusosto ja nuorisovaltuusto, 2) voidaan mennä ns. kuntamallilla, jossa edellisten lisäksi olisi lautakuntia. Tällöin lautakunnilla olisi oma vastuualueensa ja ne tekisivät hallintosäännön määräämissä rajoissa päätöksiä omalla vastuualueellaan ja 3) voidaan valita hallintomalli, jossa on kohdan 1) toimielinten lisäksi valtuuston valiokuntia, jotka tekisivät päätösten sijaan valmistelutyötä.
Olen jäsenenä Pirkanmaan hyvinvointialueen poliittisessa seurantaryhmässä ja sen strategiaryhmässä, joissa hallintomallin valmistelua on sparrattu. Kaikki päätökset tehdään luonnollisesti aikanaan valtuustossa, mutta valmistelu on ollut hyvässä vauhdissa jo pitkään. Valtuuston ei siis tarvitse aloittaa aivan tyhjästä. Poliittinen seurantaryhmä tuo puolueiden näkökulmia valmisteluun. Olen jo pitkään pitänyt parhaana valiokuntiin perustuvaa hallintomallia. Pirkanmaa on jo niin iso ja moniääninen alue, että valiokuntamalli sopii meille hyvin. Valiokunnat yhdistettynä riittävään kansalaisfoorumien antavat mahdollisuuden kaikille tulla kuulluksi.
Valiokuntamalli vahvistaisi demokraattisesti valitun valtuuston asemaa verrattuna muihin malleihin. Valiokuntien jäsenet olisivat valtuutettuja ja varavaltuutettuja. Valiokuntien työnä olisi tehdä valmistelutyötä tärkeimmissä valtuuston käsittelyyn tulevissa asiakokonaisuuksissa ja perehtyä kulloiseenkin asiakokonaisuuteen laajasti. Työssään valiokunnat kuulisivat laajasti asiantuntijoita, järjestöjä ja muita sidosryhmiä. Valiokuntien katse suuntautuu tulevaisuuteen. Työn tuloksena olisi mietintö, ihan kuin on eduskunnan valiokunnissa. Tämä on oleellinen ero lautakuntiin, jotka tekevät päätöksiä viranhaltijan esittelystä. Valiokuntamalli korostaa demokraattista valmistelu- ja päätösprosessia.
Toinen merkittävä syy valita valiokunnat lautakuntien sijaan on se, että sairaanhoitopiirin ja kuntien nykyisten päätösmäärien mukaan tehtyjen arvioiden mukaan lautakunnille ei yksinkertaisesti riittäisi päätettävää. Lakisääteisten toimielinten päätöksentekokapasiteetti riittää. Lautakuntatyö menee hyvin helposti kinasteluun lillukanvarsista ja poliittisten irtopisteiden keräilyyn, kuten olemme saaneet kuntien lautakunnista huomata.
Kolmanneksi, kun teemme kokonaan uutta, on hyvä tilaisuus korjata nykyisen järjestelmän vuosien saatossa kehittyneitä rakenteita eli hankkiutua eroon esimerkiksi palveluiden hallinnon ja budjetoinnin siiloutumisesta, vähentää organisaatiolähtöisyyttä ja huomioida asukkaiden tarpeet paremmin. Hyvä valiokuntatyöskentely huomioi kansalaisfoorumeilta saadun tiedon mietintöjensä taustana.
Valitsemmepa lopulta millaisen hallintomallin tahansa, on ensiarvoisen tärkeätä, että hallinto onnistuu johtamaan uudistusta niin, että palveluintegraatio toteutuu, tietojärjestelmät toimivat ja niitä osataan hyödyntää, parhaat ideat ja käytännöt voidaan ottaa sujuvasti käyttöön ja niin pois päin. Meillä on edessämme suuri mahdollisuus, mutta sen onnistunut läpivieminen vaatii paljon hallinnon ja johtamisen osaamista. Pitää osata nähdä isoja kokonaisuuksia. Ja ennen kaikkea poliittisen johdon on osattava luoda ilmapiiri, jossa töissä kannustetaan, on turvallista ja jokainen saa halutessaan tilaa kehittää itseään ja organisaatiotaan ja asukkaita todella kuunnellaan.
Soundtrack: Antti Autio: Minä tuon mukanani sateet
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.