Terveysasemilla on monissa kunnissa jo pitkään ollut paljon jonoja ja työskentely niissä on ollut kuormittavaa. Tyytymättömiä tilanteeseen ovat olleet sekä asiakkaat että työntekijät. Osin kehnosti resursoidusta perusterveydenhuollosta johtuen erikoissairaanhoidon kulut ovat samaan aikaan kasvaneet. Kun vaivoihin ei ole saanut apua riittävän nopeasti, monet vaivat ovat pahentuneet niin, että kalliimpaa erikoissairaanhoitoa on tarvittu enemmän ja sinnekin on kertynyt jonoja.
Resurssipula on koskenut oikeastaan kaikkea perustason työtä. Myös terveydenhoidon ja sosiaalityön yhteistyötä tarvittaisiin nykyistä laajemmin, mutta siihen ei ole työntekijöillä tarpeeksi aikaa. Merkittävä tekijä sairauden takana on myös taloudellinen. Kun taloudellinen asema on turvattu, on helpompi keskittyä terveyteensä. Tästä johtuen sosiaalityö on iso osa terveyden ylläpitoa ja usein perusedellytys paranemisen alkamiselle siinä missä oikea ja ajoissa aloitettu hoitokin.
Mainittakoon erikseen kriisissä oleva mielenterveystyö. Mielenterveyden ongelmat ovat paitsi rankasti elämänlaatua alentavia myös erittäin merkittävä ja älyttömän kalliiksi käyvä työkyvyttömyyden aiheuttaja. Kun apua ei saa nopeasti, tilanne pahenee helposti. Tässäkin merkittävä osansa on sosiaalisilla tekijöillä.
Osin tämä tilanne johtuu kuntien talouspaineista, kun tehtäviä ja tarpeita tulee lisää, väestö ikääntyy ja talouskuripoliitikot eivät jaksa miettiä asioita pidemmällä aikavälillä. Osin tilanne johtuu perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalityön erillisyydestä, vaikka maksaja on lopulta ollutkin molemmissa kunta. Resursointia on ollut vaikea miettiä kokonaisuutena.
Alueuudistus tarjoaa mahdollisuuden poistaa raja-aitoja, kun sekä perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalityö muuttavat saman organisaation alle. Tarvitaan enemmän yhteistyötä ja tietysti aikaa ja resursseja tehdä tätä moniammatillista työtä.
Ratkaisu on periaatteessa yksinkertainen. Lisätään resursseja ja johdetaan kokonaisuutta osa-alueiden johtamisen sijaan. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hyvinvointikeskuksiin järjestetään matalan kynnyksen palveluita, joissa asiakas pääsee vaivattomasti keskustelemaan ammattilaisten kanssa tilanteestaan ja hänelle järjestetään nopeasti tarvittavat palvelut. Lopputuloksena on parempaa terveyttä ja myös kustannussäästöjä.
Kyllä tämä on kunnissakin ymmärretty, mutta siiloutuminen ja lyhyt tarkasteluväli ovat jarruttaneet resurssien jakoa eri tavalla. Kunnilla on hieman yksinkertaistaen ollut kaksi mahdollisuutta parantaa jotakin palvelua: on voitu leikata jostakin muualta tai on voitu nostaa veroja. Nyt kun hyvinvointialueet aloittavat ,mahdollisuus on toistaiseksi vain siirtää varoja jostakin muualta. Tuloja ei voida verotuksen avulla lisätä.
Edellisestä seuraa se, että saavuttaaksemme uudistuksen tavoitteet parantaa terveyttä, hillitä kustannusten kasvua ja taata samantasoinen hoito kaikille asuinpaikasta riippumatta on pakko katsoa vuosibudjetointia paljon pidemmälle ja hakea ratkaisua kokonaisterveyden parantamisen kautta. Tässä perustaso on avainasemassa ja se pitää pystyä resursoimaan nykyistä paremmin. Lyhyesti: terveysasemille tarvitaan enemmän työntekijöitä ja moniammatillista yhteistyötä pitää parantaa. Pitää uskaltaa priorisoida perusasioita.
Vaalipäivä on sunnuntaina 23.1.2022. Muistathan äänestää!
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.