Suomalaiset liikkuvat tutkitusti liian vähän ikään katsomatta. Tämä näkyy kansanterveydessä kaikissa ikäluokissa. Liikkumattomuuden vuosittaiset kustannukset voidaan laskea miljardeissa. Usein ratkaisuksi esitetään liikuntatuntien lisäämistä, harrastustakuuta, edullisia liikuntapalveluja ja niin edelleen. Nämä kaikki ovat ihan hyviä keinoja lisätä liikkumista. Kaikkein yksinkertaisin ja väestötasolla vaikuttavin keino olisi kuitenkin lisätä arkiliikkumista eli käytännössä lähinnä kävelyä ja pyöräilyä.
Käsi kädessä arkiliikkumisen lisäämisen kanssa kulkee turvallisuus. Lapset kuljetetaan kaupungeissakin autolla kouluun ja harrastuksiin, koska koulu- ja harrastusmatkat koetaan turvattomiksi. Tottakai joskus harrastusmatka on kaupungissakin niin pitkä, että autoilu on järkevää, mutta useinkaan tästä ei ole kyse. Koulumatka on kaupungeissa harvoin kovin pitkä. Unelmoin kaupungeista, joissa lapsikin voi liikkua itsenäisesti ilman pelkoa tulla autokuskin yliajamaksi.
Tämä edellyttää toimia, joiden avulla autoilua saadaan vähemmäksi. Pirkanmaalla eräs tehokas keino olisi lähijunaliikenteen ja raitiotien laajentaminen niin, että kestävä tapa liikkua olisi myös se houkuttelevin ja nopein yhä useammassa tapauksessa, myös kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä. Samaan aikaan keskustojen kävelykatuja ja oleskelupaikkoja tulisi lisätä ja pysäköintiä ohjata entistä enemmän pysäköintilaitoksiin pois katujen varsilta ja ajoyhteydet pysäköintilaitoksiin tulisi toteuttaa mahdollisuuksien mukaan niin, että autoilla ei tarvitsisi kierrellä kaupungin kaduilla. Myös liikenteen hinnoittelu eli tietullit pitää saada mukaan kaupunkien työkalupakkiin. Nykyään laki ei liikenteen hinnoittelua kaupungeille salli.
Kaupunkiympäristö tulisi suunnitella ihmislähtöisesti, jolloin kaiken lähtökohtana on ihminen, ei hänen kulkuneuvonsa. Tällainen kaupunkitila on turvallinen, terveellinen ja miellyttävä. Hyvinvoivassa kaupungissa autoja ei tarvitse varoa kaikkialla ja ilmakin on puhdasta. Istutukset, aukiot, taide, kulttuuritapahtumat ja oleskelupaikat luovat viihtyisyyttä, elinvoimaa ja kohtaamisia. Kaupunkeihin tarvitaan myös lisää ei-kaupallista tilaa, jossa kaiken ikäiset, mutta erityisesti nuoret voivat turvallisesti viettää aikaansa.
Tampereen pysäköintipolitiikan linjausten taustatöissä vuodelta 2016 kerrottiin, että Tampereella oli silloin noin 100 000 autoa, joille oli varattuna noin 350 000 pysäköintipaikkaa. Myös katuverkon pinta-alasta valtaosa on varattu autoilulle. Kyse on kaupunkien tilankäytöstä, johon tarvitaan uutta tasa-arvoisempaa lähestymistapaa, jossa huomioidaan aiempaa paremmin kestäviä liikennemuotoja käyttävät. Viimeisimmän liikennetutkimuksen mukaan Tampereella noin 55% kaikista matkoista tehdään kestävillä liikennemuodoilla.
Kyse ei ole autoilun kieltämisestä tai edes haittaamisesta, vaan siitä, että kun kaiken läpäisevä parlamentaarinen tavoite valtion tasolta aina kunnalliselle tasolle on, että autoilun määrä käännetään laskuun, niin tarvitaan panostuksia kestäviin liikennemuotoihin. Lyhyille matkoille vaadittava parannus on turvallisempi ja viihtyisämpi liikenneympäristö ja laadukas talvikunnossapito, ja pidemmille matkoille toimiva ja sujuva joukkoliikenne, erityisesti raideliikenne. Johtopäätökseni on, että isoja autoiluinvestointeja, kuten Puskiaisten oikaisua ja Vaitinaron eritasoliittymää ei tule rahoittaa valtion kassasta, vaan tulee panostaa lähijuniin ja raitiotien laajentamiseen sekä kävely- ja pyöräilyolosuhteiden parantamiseen. Autoiluun varattuja rahoja tulisi käyttää ensisijaisesti nykyisen tieverkon parempaan kunnossapitoon ja pieniin turvallisuutta lisääviin toimenpiteisiin. Kun nämä toteutetaan, tulee muutos liikkumistavoissa kuin itsestään. Kansanterveys kiittää, valtion ja kuntien kassat kiittävät. Samalla terveydelle haitalliset pienhiukkaset, mikromuovipäästöt vesistöihin ja liikenteen melu vähenevät.
Arkiliikunnan lisäksi myös muuta liikuntaa pitää lisätä kaikissa ikäluokissa. Käytännön keinot jätän opettajien, liikuntaneuvojien, urheiluseurojen ja muiden ammattilaisten mietittäväksi, mutta esimerkkinä voinen mainita Tampereen kaupungin liikuntaneuvonnan, jonka kaltaisia palveluja valtion on soten nykyisenä maksajana syytä tukea. Liikkumisen lisääminen on hyvin tehokas keino saada soten kustannuksia kuriin.
Seuratoiminta ja huippu-urheilu ovat myös tärkeitä. Tutkitusti suomalaiset haluavat menestystä huippu-urheilussa ja huippu-urheilu on myös merkittävä elämysten tuottaja ja paikallistalouden piristäjä. Seuratoiminnalla on merkittävä rooli suomalaisessa liikuntakentässä. Seuroissa tehdään paljon sellaista työtä, joka ei ole mahdollista markkinoilla. Korona löi lujaa myös urheilukenttään, kun tapahtumia peruttiin ja harrastustiloja suljettiin. Tarvitsemme yhä urheilusektorin rakenteiden vahvistamista ja tukemista. Meidän tulee myös tarkastella tukien ja liikuntapaikkapanostusten kohdentamista aika ajoin. Lajien suosio muuttuu ja silloin on syytä ajoittain arvioida tukien kohdentumista uudelleen.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.