Tiistai 9.4.2013 klo 16:35 – Juhana
Ensimmäinen eläkejärjestelmä otettiin käyttöön Saksassa vuonna 1889 Otto Von Bismarckin aikana. Vaikka hänelle usein tarjotaan kunniaa eurooppalaisen eläkejärjestelmän isänä, kunnia järjestelmästä kuulunee todellisuudessa Bismarckin vastustajille sosiaalidemokraateille. Niin se oli, ennen demarit saivat asioita aikaiseksi.
Alkuun eläkeikä oli 70 vuotta, kunnes se vuonna 1916 laskettiin 65 vuoteen. Tällöin 25-vuotiaan saksalaisen eliniänodote oli 40 vuotta eli hän kuolisi keskimäärin 65-vuotiaana. Malli apinoitiin lähes kaikkialle läntiseen maailmaan, ja jos samalla kaavalla mentäisiin nyt, Suomessa eläkeiän pitäisi olla jokseenkin 77 vuotta. Tämä käy ilmi esimerkiksi EK:n johtajan Jukka Ahtelan esityksestä JYTY:n seminaarissa vuonna 2010.
Nykyisin työntekijöiden tuottavuus on tietysti paljon parempi, kuin Bismarckin aikana, mutta niin on yleinen elintasokin. Ja eläkkeidenkin pitäisi vastata yleiseen hintakehitykseen ja elintaso-odotuksiin.
Tästä ja muutamasta muustakin syystä olemme tilanteessa, jossa tuottavuuden tulee nousta reilusti tai sitten on luovuttava jostakin. Tietenkään se jokin ei saisi kenenkään mielestä olla mikään saavutettu etu. Arvaan, että lopulta lähes kaikkien on luovuttava monestakin saavutetusta edusta. Ilman tuottavuuden reipasta kasvua ihmisten on yksinkertaisesti joko alennettava eläkkeitään tai lyhennettävä eläkkeelläoloaikaa. Muistellaanpa mitä Aamulehden Matti Mörttinen kirjoitteli reilu vuosi sitten, kun OECD:n raportti Suomen talouden kestävyydestä oli juuri julkaistu.
Tuottavuuden kasvua on edelleen saatavissa ICT:stä, automaatiosta ja jalostusasteen nostosta, mutta tämä edellyttää uusia valloituksia maailmankaupan saralla ja panostuksia tuotekehittelyyn. Myös julkisen sektorin avulla on mahdollista saada aikaiseksi tuottoja, jos vain ymmärrämme olla säästämättä itseämme hengiltä, kuten IMF:n pääekonomistin Olivier Blanchardin ja ekonomisti Daniel Leighin arviot osoittavat (Suomenkuvalehden artikkeli aiheesta). Blanchardin ja Leighin näkemyksiä on kannatettu myös muiden ekonomistien taholta. Esimerkiksi Paul Krugman kuuluisassa Olli Rehniä ja Euroopan säästövimmaa kritisoivassa blogikirjoituksessaan Rehn of Terror.
Kaiken edellä mainitun lisäksi on selvää, että tarvitsemme mallin, jossa työelämä joustaa paremmin eri elämänvaiheiden mukana, minusta ratkaisu on ainakin osaltaan perustulo. Tämän tajuamiseksi entistä useampi poliitikko tulee lähettää Rukan keväthangille saamaan ajatuksia, ja sinä voit käydä allekirjoittamassa kansalaisaloitteen perustulon puolesta.