Torstai 23.5.2013 klo 0:42 – Juhana
Aika usein kuulee väitettävän, että erityisesti vihreät tulisivat Suomelle kalliiksi. Milloin vihreiden syyksi laitetaan rikkidirektiivi, joka kuulemma ihan justiinsa tuhoaa Suomen teollisuuden tai ainakin vaatii valtiolta kamalasti tukiaisia, milloin olemme syypäitä vääränlaiseen ja erityisesti Suomelle tuhoisaan ilmastopolitiikkaan, joka luonnonvoiman tavoin vie Suomen teollisuuden. Onpa kova tuhovoima alle 10 % puolueella ja ovatpa heikkoja ne kaikki muut puolueet, erityisesti ne vanhat puolueet, mitä niitä nyt on maalaisliitto, solisaliratit ja suomettarelaiset.
Onko tosiaan noin? No ei ole. Olipa rikkidirektiivi tai ilmastopolitiikka hyvä, huono, kallis tai mitä vain, todelliset Suomelle kalliiksi käyvät asiat ovat sote- ja kuntauudistuksen jarruttaminen sekä Matti Vanhasen tunnetuksi tekemä “hajakeskittäminen”. Meillä on historiallinen mahdollisuus korjata aikaisempien hidastelujen johdosta jämähtäneet rakenteet ja tehdä parempi tulevaisuus mahdolliseksi. Mutta mitä tekevät puolueet? Seisovat jarrulla ja riitelevät.
Keskusta vastustaa kuntaliitoksia, koska menettäisivät silloin ison osan puoluetta pyörittävästä pikkukuntien hegemoniastaan. He puhuvat maakuntamallista, joka toki on melko lähellä vihreissä yleistä ajattelua. Mallin heikkous on siinä, että aikaisempien rakenteiden lisäksi tulisi yksi uusi väliporras ja samalla raskas alaporras säilyisi paljolti ennallaan. Keskustan malli ei vastaa ongelmiin, sillä se ei kykenisi tekemään raskaita päätöksiä olemassa olevien palveluiden sulkemisesta siellä missä kysyntää ei enää ole. On selvää, että palveluiden ylläpito vaatii väestöä. Tämä pätee myös lähipalveluihin. Ei ole mieltä pitää yllä vaikkapa lukiota, jos siellä on van kourallinen oppilaita. Ei se ole oppilaidenkaan etu. Keskustan ajama malli johtaa lopulta erittäin kalliisiin yksityistämisiin kun kunnat pitävät kiinni oikeuksistaan kynsin hampain. Lisäksi se jatkaa osaoptimoivien kuntien päätöntä maankäyttöä, jossa kaavoitetaan hajanaisia autokaupunkialueita sinne ja tänne, minne on erittäin kallista järjestää toimiva joukkoliikenne, ja oikeastaan kaikki palvelut.
Demarit ovat hirttäytyneet kantaansa, että ei tule pakkoliitoksia. Periaatteessa tämä olisikin ihan hyvä, saisi kansa mitä haluaa tai ei halua, mutta hirttäytyminen estää katsomasta tulevaisuuteen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun metropoli tullee kaatumaan tämän takia. Ja juuri sen me tarvitsisimme vastataksemme muiden itämerellisten suurkaupunkien kilpailuun talouden ja tutkimuksen saroilla. Tätä mahdollisuutta ei tulisi heittää hukkaan. Muiden maiden kaupungit osaavat kyllä käyttää omansa. Persun pelko ja taaksepäin katsova kenttä laittavat demarit puolustuskannalle, kun pitäisi uskaltaa ottaa aloite käsiin.
Metropolialueen ongelma pätee muuallakin. Esimerkiksi Tampereen seudulla, jossa yhdyskuntarakenne on hajautunut autoilumatoksi, koska kunnat ovat kilpailleet veronmaksajista edullisilla omakotitonteilla. Kalliiksi on sekin tullut, sillä uuden alueen infra tulee kunnalle 70% kalliimmaksi, kuin täydennettävän. Ja kun tähän lisätään autoiluimperatiivin negatiiviset vaikutukset kansanterveydelle sekä kansan- ja kuntataloudelle, ollaan todella kalliin yhdyskuntasuunnittelullisen virheen äärellä. Tämä virhe korjautuisi nopeiten, jos kaupunkiseutujen kunnat olisivat yhteisen päätöksentekokoneiston alaisuudessa. Nyt ei ole näköpiirissä tällaista kehitystä. Riittääkö pelkkä yhteistyö? Ainakin se on ollut vaikeata, kun kukin taho pitää kiinni omista ajatelluista eduistaan.
Perussuomalaiset vastustavat kaikkea, mikä milloinkin on heidän räkninkiensä mukaan potentiaalisten kannattajien epäsuosiossa. Varsinkin kaikki laajemmat uudistukset ovat aina pahasta ja siksi meidän tulee jatkaa massiivista korotettujen valtionosuuksien pumppaamista elinvoimaisilta seuduilta heikommin toimeentuleville. Solidaarisuus kuuluu ihmisyyteen ja heikompaa pitää auttaa, mutta ei niitä solidaarisuuden kohteita tarvitsisi ehdoin tahdoin lisätä, kuten nykyinen oppositiomme tahtoo.
Pahimmillaan kuntaliitoskannat naulitaan kiinni eikä asiasta ole sopivaa sen jälkeen edes tosissaan keskustella. Oleellisin syy on pelko lähidemokratian karkaamisesta “himmeleihin” tai keskuskaupunkiin. Mutta onko tosiaan noin? Miksi esimerkiksi noin 30 000 asukkaan Hervannassa ei erityisesti valiteta lähidemokratian puutteesta tai muun Tampereen jyräämisestä? Tosiasiassa juuri kuntien kiristyvä talous ja siitä johtuva kyvyttömyys järjestää palveluja itse johtaa juuri noihin himmeleihin, jos kilpailukykyä ja yhteistyötä ei pystytä parantamaan. Toistaiseksi ns. kehyskunnat ovat pärjänneet omillaan, mutta nyt on alkanut kuulua huonoja uutisia niidenkin taloudesta.
Kaikkein pahiten uudistusten epäonnistuminen tulee vaikuttamaan yhdyskuntarakenteeseen. Autoiluimperatiivi ja hajakeskitys tulee jatkumaan, ellei suurten kaupunkiseutujen tilannetta ratkaista jotenkin, erityisesti metropolialueella ja Tampereen seudulla. Tämä tulee vaikuttamaan koko maan kilpailukykyyn. Mielenkiintoista on nähdä, miten Helsinki ja Vantaa löytävät toisensa nyt, kun niiden ympärille on tekeytymässä suuri nauhamainen kaupunki kaavoittamaan autoilukaupunkia. Tampereen seudulla yksi mahdollinen ratkaisu jarrutukseen on yhteistyö etelään Lempäälän, Valkeakosken ja Akaan kanssa. Etelän suuntaa tukevat maankäyttöratkaisut toisivat Helsinkiä ja Tamperetta lähemmäs toisiaan, ja siten vahvistaisivat pääradan akselia.
Tärkein johtopäätös tästä on se, että jarrupuolueet tulevat Suomelle kalliiksi ja hajakeskittäjät maksavat Suomelle omaisuuksia. Kaikesta pahasta syytetyt vihreät maksavat Suomelle korkeintaan vain painoarvonsa verran. Ja sekin maksu tulee erittäin todennäköisesti tulevaisuudessa takaisin, kunhan vain ymmärrämme, että tulevaisuus ei ole parin vuoden päässä, vaan se on kymmenien vuosien päässä. Onneksi edes yksi puolue katsoo tulevaisuuteen ja haluaa säilyttää terveellisen ympäristön ja kestävän talouden myös jälkipolville.
Ps. En kirjoittanut kokoomuksesta, koska he ovat yleisimmin olleet halukkaita korjaamaan rakenteita. Sotemallien ja yksityistämisen sekä maankäytön suunnittelun osalta heissä on toki kritisoimista, mutta en mene siihen tässä kirjoituksessa. Samoin heidän yhteistyökykynsä SDP:n kanssa on osoittautunut hallitustasolla huonoksi.