Julkaistu Tamperelaisen blogeissa 1.10. 2014
Alkoholilainsäädäntömme lähtökohdissa on kaksi perustavaa laatua olevaa omituisuutta. Ensinnäkin lainsäädäntöä kehitetään siitä ajatuksesta, että alkoholin käytöstä kansakunnan huumeena tulisi päästä kokonaan eroon ja täysraittius on tavoiteltava ihannetila. Keinoina ovat hintojen nosto, saatavuuden vaikeuttaminen, häpeä ja alentava valistaminen. Toiseksi alkoholijuomat ymmärretään vain prosenttien kautta, kun nykyisin iso osa kuluttajista miettii vähintään yhtä paljon juoman makua, laatua tai kiinnostavuutta. Tästä seuraa valikoimien yksipuolistuminen ja sitä myöden juomisen motiiviksi jää humaltuminen. Alkoholipolitiikkaa tehdään lähes uskonnollisella kiihkolla, mikä ei kielikuvana ole välttämättä kovinkaan kaukainen, sillä ainakin alkoholihaittojen mainosmiehellä THL:n Pekka Puskalla tuntuu uskonto olevan vaikuttimena.
Alkoholipolitiikan liberalisoijaa syytetään heti sosiaalisten ongelmien lisääjäksi. Toki alkoholilla on haittansa, olisi itsepetosta väittää muuta; oma isäni on kuollut viinaan, hylättyään ensin perheensä ryyppäämisen takia. Ne haitat vain ovat korkeasta hinnasta ja vaikeasta saatavuudesta huolimatta olemassa. Toisaalta nuoriso juo vähemmän kuin koskaan, heille kännääminen on törppöä. Alkoholihaitat kasaantuvatkin keski-ikäisille ja sitä vanhemmille miehille ja nykyisin valitettavasti myös naisille. Nuorissa on tulevaisuus, jota tahtoisin tukea luottamalla heihin tarjoamalla heille mahdollisuuden suhtautua alkoholiin kiihkottomasti, näkemättä sitä suurena saatanana tai tavoiteltavana kiellettynä hedelmänä.
Raittius toki sopii monille ja on oikein hyvä oma valinta, mutta se ei saisi olla politiikan lopullinen päämäärä. Alkoholilla on luonnollisesti myös hyviä vaikutuksia, merkittävimpänä sosiaalistava vaikutus. Moni ihminen on rennompi ja mutkattomampi pienessä huppelissa. Parhaimmillaan pubissa on mukavan välitön tunnelma ja syntyy hyviä ystävyyssuhteita, löytääpä moni baarista elämänkumppaninsakin. Monille alkoholi tarjoaa hyvän tavan päättää viikon aherrus ja siirtyä viettämään vapaata. Muutama tuoppi lähipanimon olutta tai pari lasia mukavaa viiniä tekee tuskin haittaa, varsinkin, jos ne nauttii ihmisten seurassa. Ruokajuomina viinit, oluet ja laadukkaat siiderit ovat erinomaisia ja korostavan ruuan makumaailmaa. Uskontotunnilla Jeesuksen kerrottiin muuttaneen veden viiniksi, eikä suinkaan päinvastoin.
Mitä tulee juomien laatuun, nykyinen lakimme tekee vaikeaksi harrastaa juomien maistelua kotioloissa. Naapuripanimon olutta ei saa ostaa kotiin, koska sen prosenttipitoisuus saattaa ylittää 4,7%:n rajan ja Alkon monopolin pikkumaisuus on ollut jarruna sen myynnille viinakaupassa. Ja jos muualta tullut haluaa järjestää oman kotimaansa viinejä esittelevän illan, on valikoima kelvoton, jos ei satu olemaan kotoisin isosta viinimaasta. Esimerkiksi omaperäisistä Bekaan laakson viineistä Alko on ottanut valikoimiinsa sen, jota Lähi-idässä yleensä käytetään kastikkeiden keittämiseen. Entäpä sitten siiderit, nuo nykyisin niin suositut juomat? Montaako baskimaalaista aito-siideriä Alkossa myydään? Tietääkseni ei edelleenkään yhtään, edes tilaamalla. Oma juomaharrastukseni gini on Alkossa ymmärretty ainoastaan London Dry -tyypin kautta. Ja kun uusi merkki halutaan ottaa valikoimaan, tilataan vähän lisää sitä samaa lontoolaista. Toinen mielijuomani portviini rajoittuu melkein jokaisessa Alkossa 10-vuotiaaseen. Ahvenanmaalla tehtävää Ålvadosta, joka muuten on erinomainen omenatisle, pitää tilata pullotolkulla, että sitä saisi. Esimerkkejä voisin luetella lukuisia.
Kuulostaa elitistiseltä kitinältä, jota toki osin onkin. Toisaalta kyse on sekä valinnan vapaudesta että kotimaisten ja ulkomaisten pientuottajien pääsystä markkinoille. Kyse on myös alkoholin kulutuksen tavoista. Haluammeko ohjata kulutusta pienten tuottajien tuotteisiin ja laajentaa valikoimia? Haluammeko ohjata ihmisiä juomaan ravintoloissa ja baareissa? Haluammeko luottaa nuoriin? Minusta kaikki ovat hyviä tavoitteita, jotka osaltaan riisuisivat alkoholilta kielletyn hedelmän myyttistä mainetta. Samalla loisimme paljon uusia työpaikkoja, jos saisimme ihmiset ulos kodeistaan kittaamasta halpaa ja melko kehnoa virosta kärrättyä A-olutta.
Tavoitteisiin pääsemiseksi ravintolamyynnin arvonlisäveroa pitäisi laskea selvästi, vähittäismyynnin veron laskiessa vain vähän. Keinotekoinen 4,7%:n raja tulisi poistaa heti ja samalla sallia myös viinit kauppoihin ja kioskeihin. Alkon monopoli pitäisi lopettaa, vaikka niin, että ravintolat, joilla on anniskeluoikeus saisivat myydä tuotteita ulos määriteltyjen aukioloaikojen ja arvonlisäverokantojen mukaan, ja valmistajille pitää taata suoramyyntioikeus tuotteilleen. Vihreillä muuten on ainoana puolueena puoluekokouksen päätös edistää liberaalia alkoholipolitiikkaa ja sääntelyn purkua.
Kaikesta huolimatta alkoholi aiheuttaa kiistatta haittoja. Yhteiskunnan tulee siksi panostaa syrjäytymisen ja sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn sekä perusterveydenhuoltoon. Ei se Jeppe enää juo vain siksi, että sillä sattuu olemaan viinaa, vaan se hankkii sitä hinnalla millä hyvänsä siksi, että sillä on paha olla koska vaimo jätti, työ meni alta tai terveys prakaa. Ja koska Suomesta ostettu on kallista, ostetaan sitten virolaista naapurin pakettiauton perästä. Pahoinvoinnille pitää tehdä jotakin muuta, kuin nostaa viinan hintaa ja keksiä surkuhupaisia rajoituksia, kuten mainosrajoitukset ja terassien aitaviritykset. Syrjäytymiseen ja pahoinvointiin pitää puuttua ihan oikeasti, mutta alkoholipoliittisten rajoitusten, valvonnan ja hinnankorotusten tie on tässä suhteessa käyty loppuun.