Julkaistu Tamperelaisen blogeissa 5.12.2014.
Haluan alkuun muistuttaa, että kirjoitan tässä omia näkemyksiäni. Tulkinnat eivät ole YK:n tai Puolustusvoimien, vaan omiani. Ne perustuvat avoimen lehdistön seuraamiseen ja arkihavaintoihin. Mitään salassapidettävää tai arkaluonteista en tässä tuo esiin.
Talvi tulee Syyriaan, ja se on paikoin ankara. Vuorilla on jo lunta. Sota koettelee, ja joidenkin lähteiden mukaan jopa 12 miljoonaa ihmistä ympäri maan on ruoka-avun tarpeessa. YK:n ruokaohjelma on ilmoittanut tarvitsevansa välittömästi 64 miljoona jatkaakseen avustusta noin 2 miljoonalle ihmiselle. Osalla heistä ei ole suojaa tai paikkaa minne mennä. Voimme vain yrittää kuvitella heidän kärsimyksiään. Talvi tappaa.
Sota koskee myös pääkaupunkia ja sen taloudellisesti varsin hyvin pärjännyttä väkeä. Damaskoksessa on kärsitty viime viikkoina satunnaisesta sähkönjakelusta, kaasupulasta ja taisteluista johtuvista pitkistä vesikatkoista. Liikennepolttoaineet ovat paikalliseen tulotasoon kohtuuttoman kalliita, ja nyt niitä tarvittaisiin lämmitykseen ja sähkögeneraattoreihin. Ihmisten kestokyky on koetuksella. Ja minä puhun nyt Syyrian etuoikeutetuista, joilla menee edelleen suhteellisen hyvin. Heidän kärsimyksensä voin nähdä, päivittäin.
Monissa Damaskoksen esikaupungeissa taistelut ovat arkipäivää. Hallitus yrittää murtaa vastarinnan, ja kapinalliset yrittävät saada lisää jalansijaa päästäkseen lähemmäs hallituksen ydintä. Tilanne on ollut aika lukossa viime kuukausina, mistä johtuen taistelut tuntuvat jatkuvan loputtomiin ilman ratkaisua. Tuntuu, että kumpikaan osapuoli ei ole lyötävissä tai antamassa periksi. Kummankin osapuolen totuus on heistä itsestään, ja heidän kannattajistaan oikea. Kärsijänä on tavallinen kansa.
Keskellä aikamme pahinta humanitaarista kriisiä Länsimaiden huomion vievät ISIS:n julmuudet ja Yhdysvaltojen johtaman liittouman iskut. Molemmat toki merkittäviä aiheita, vaikka ISIS onkin sotilaallisesti ja hallinnollisesti heikko, ja iskujen teho suhteessa panostukseen kyseenalainen. Kaikki äärijärjestöt, kuten ISIS ja Al Qaedan “virallinen” edustaja Jabah Al Nusrakin olisi helppo eliminoida eliminoimalla johtajat. Kaikilla on pieni johtoporukka ja iso joukko ei niin kovin radikaaleja seuraajia. Tuhoamalla johto, on koko joukko voimaton. Tätä ei ilmaiskuilla saavuteta. Mediassa on ollut vain vähän viitteitä muunlaiseen sodankäyntiin. Esimerkiksi erikoisjoukkojen tarkka-ampujista on silmiini osunut vain vähän uutisia, ja nekin varsin kyseenalaisissa julkaisuissa.
Sitten on poliittinen ongelma. Koska Syyrian hallitus on Euroopassa ja Yhdysvalloissa julistettu viholliseksi ja Syyrian maltillinen oppositio on sotilaallisesti pääosin heikko, tarkoittaisi ISIS:n ja Jabah Al Nusran kaataminen hallituksen voittoa. Tämä sopisi kyllä Putinille ja Iranille, mutta ei juuri muille Syyrian ulkopuolella. Länsi on vaikeassa paikassa. He eivät voi halutessaankaan tuhota Jabah Al Nusraa, tuskin ISIS:iäkään, elleivät halua hallituksen voittavan sotaa. Tilanne on niin sotkussa, että hyvää ulospääsyä ei oikein ole, vaikka radikaalin islamismin voimakkaimmat ilmentymät olisikin helppo tuhota eliminoimalla heidän johtajansa.
Huomioitava on myös se, että ISIS:n ja Jabah Al Nusran hajoaminen johtaisi helposti itsenäisiin ja hyvin Eurooppaan verkottuneiden radikaalisolujen syntyyn. Näillä soluilla olisi rahaa, aseita, kielitaitoa, taistelukokemusta ja niin edelleen. Tällainen vaihtoehto ei montaakaan länsimaista johtajaa viehätä. Tämä uhka on suurin syy, miksi suhtaudun positiivisesti Syyriasta palaavien eurooppalaisten lempeään kohteluun ja auttamiseen pois radikalismista.
Päättivätpä länsimaiden kellokaat mitä hyvänsä ISIS:n tai Jabah Al Nusran suhteen, on käsissämme edelleen humanitaarinen kriisi. Nälkä, jano, kylmä, kuolema, epätoivo, näköalattomuus, ihmiskauppa…. Kaikki inhimillisen kärsimyksen elementit ja radikalisoitumisen polttoaineet ovat Syyriassa olemassa. Kansainvälisen yhteisön tulisikin kiinnittää nopeasti huomiota humanitaariseen kriisiin ja suoranaiseen nälänhätään. Ihmiset kärsivät, ja siksi heille kelpaa melkein mikä tahansa hallinto, kunhan saavat olla rauhassa ja jatkaa elämäänsä. Tälle asialle pitää tehdä jotakin. Tai kohta joku laskee paleltuneiden lasten ruumiita.