Sydänperäiset sairaskohtaukset ovat aikuisväestön keskuudessa yleisin äkillisen elottomuuden aiheuttaja. Sairaskohtauksen sattuessa useimmiten ensimmäinen auttaja paikalla on maallikko. Oikein toteutetulla painelu -ja puhalluselvytyksellä voidaan antaa potilaalle lisäaikaa, mutta yleensä vain defibrilaattori voi käynnistää sydämen uudestaan. Sydämen pysäyttävissä, vaarallisissa rytmihäiriöissä, kuten kammiovärinässä pelkkä paineluelvytys ei auta. Kammiovärinässä ainoa hoitokeino on kammiovärinän pysättäminen defibrillaattorilla. Laite antaa hallitusti potilaan rintakehään sähköimpulssin, jolla sydämen toiminta voi palautua ennalleen. Suuri hyöty defibrillaattoreista olisi myös haja-asutusalueilla. Esimerkiksi Teiskoon ambulanssi ei ehdi viidessä minuutissa.
Suomen Elvytysneuvostoa johtava Heini Harve on väitöskirjassaan todennut, että lyhyellä viiveellä suoritettu maallikkodefibrillointi parantaa selviytymismahdollisuuksia 49-74%. Yhden tehohoitojakson hinta on Suomessa noin 5000-6000 euroa. Mahdollisimman varhain suoritettu defibrillointi vähentää tehohoidon tarvetta ja näin ollen säästää henkien
lisäksi rahaa. Tilastollisesti Suomessa sattuu vuosittain sairaaloiden ulkopuolella 100 000 asukasta kohti 50 sydämenpysähdystä. Tampereella siis yli sata tapausta vuodessa. Jos näistä yli sadasta tapauksessa edes kymmenessä voitaisiin vähentään tehohoidon tarvetta varhaisella defibrilloinnilla, olisi säästö vähintään 50 000 – 70 000 euroa. Yhden laitteen hankintahinta on noin 1500 euroa.
Viime vuosina defibrillaattorit, joita myös maallikko kykenee turvallisesti käyttämään ovat alkaneet yleistyä. Maallikkodefibrilaattoreita on julkisissa rakennuksissa kuten kauppakeskuksissa, liikuntatiloissa ja virastoissa. Valitettavasti Suomessa olemme monta askelta esimerkiksi Ruotsia ja Tanskaa jäljessä. Suomessa on julkisia defibrillaattoreita noin sata ja Ruotsissa noin 10 000. Pelkästään Tukholman takseissa on käytössä
sata defibrillaattoria.
Suomen Punainen Risti, Suomen Sydänliitto ja Suomen elvytysneuvosto ovat vuonna 2012 perustaneet rekisterin, jonka mukaan Tampereella maallikoiden käytettävissä olevia defibrilaattoreita on viisi kappaletta: kaksi TAKK:n koulutusyksiköissä, vakuutusyhtiö Turvan tiloissa, CGI Suomi Oy:n tiloissa Hervannassa sekä Santen Oy:n tiloissa Ruskossa. Valitettavasti suurin osa kaupunkilaisten näkökulmasta liian kaukana hädän hetkellä.
Valtuusoaloitteenamme esitämme, että Tampereen kaupunki aloittaa selvitystyön
puoliautomaattisten maallikkodefibrillaattoreiden hankkimiseksi taktisesti järkeviin kohteisiin, kuten rautatieasemalle, kirjastoihin, uimahalleihin ja ostoskeskuksiin, joissa riskit ovat suurimmat ja joissa parhaiten voidaan sydämenpysähdystilanteissa
säästää kallista aikaa ja parantaa merkittävästi potilaan selviytymismahdollisuuksia mahdollisimman varhaisella defibrilloinnilla.
Tampereella 15.12.2014
Juhana Suoniemi ja muut allekirjoittaneet