Jätämme tänään Tampereen valtuustossa kirjoittamani ryhmäaloitteen sosiaalisen ja paikallisen näkökulman huomioimiseksi kaupunkimme hankinnoissa.
Hankinnat palvelemaan paikallisuutta ja vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä
Julkinen sektori on erittäin merkittävä taloutta pyörittävä taho, jonka hankinnat ovat kokonaisuudessaan noin 30 miljardia vuodessa, Tampereen kaupungilla ulkopuolisiin hankintoihin käytetty summa oli vuonna 2010 408 miljoonaa. Tampere uudistaa hankintatoimen johtamista ja -strategiaa. Samalla innovatiivisten hankintojen tiekarttaa laaditaan. Tässä yhteydessä on hyvä täsmentää myös hankintojen sosiaalisia ja ekologisia kriteerejä ja menettelytapoja sekä asettaa niille tavoitteet.
Hankinnoilla on mahdollista ohjata rahavirtoja paikallisesti, ja siten parantaa oman alueen työllisyyttä. Erityisesti Tampereella tämä olisi tärkeätä, sillä työttömyysprosentti huitelee 19% tienoilla. Muutenkin hankinnat ovat ajankohtaisia, kun valtio harkitsee kilpailutusrajan nostamista 30 000 eurosta 60 000 euroon. Keinoja paikallisten ja paikallisesti toimivien yritysten ja kolmannen sektorin tuottajien helpompaan pääsyyn mukaan kilpailuihin on olemassa. Hankintalain mukaan on valittava joko ”kokonaistaloudellisesti edullisin” tai ”hinnaltaan halvin” kriteerit täyttävä vaihtoehto. Kriteerit ja painotukset on vain kirjoitettava selvästi esiin tarjouspyyntöön. Varsinainen työkalu hankintojen ohjaamiseksi on siis ”kokonaistaloudellisesti edullisin” hankinta.
Merkittävimmät keinot paikallisuuden suosimiseksi ovat tarjouspyyntöjen pilkkominen osiin, työllistämisehto ja etäisyysvaatimukset. Nämä kaikki eivät ole aivan ongelmattomia, mutta yhtä kaikki hyödynnettävissä. Osiin pilkkominen mahdollistaa paikallistason toimijoiden kilpailun kansallisen tason toimijoita vastaan, kun tilaus on sen kokoinen, että pienemmälläkin yhtiöllä on mahdollisuus osallistua. Tämä malli on menestyksekkäästi käytössä ainakin seudullisella joukkoliikenneviranomaisella.
Työllistämisehto tarkoittaa sitä, että kilpailutuksessa voidaan joko edellyttää työn tarjoamista paikallisesti, vaikeassa työmarkkina-asemassa oleville tai sosiaalisin perustein työllistävät yritykset tai yhteisöt saavat tarjouskilpailuissa lisäpisteitä. THL:n Hankkeista Duunia! -hanke pyrkii luomaan kriteerit työllistämisehdon käytölle. Siinä ovat mukana Helsinki, Vantaa, Espoo ja Oulu. Tavoitteena on löytää työtä pitkäaikaistyöttömille, nuorille, osatyökykyisille, kehitysvammaisille ja muille vaikeasti työllistyville. Etelä-Suomen palveluinnovaatioiden, Espinnon jo vuonna 2011 ilmestyneestä Sosiaaliset näkökulmat julkisissa hankinnoissa -julkaisusta voi lukea lisää.
Etäisyysvaatimukset ovat juridisesti haastavampi tapaus. Asumispalvelujen kohdalla markkinaoikeus on kuitenkin todennut etäisyysvaatimukset ja sijainnista myönnettävät lisäpisteet lain mukaisiksi (MAO 167/11 ja MAO 373/11). Samaa voi soveltaa esimerkiksi päivähoidossa. Tampere voisi myös tutkia, voidaanko antaa lisäpisteitä palvelujen matalista hiilidioksidipäästöistä. Lähellä tuotettu palvelu aiheuttaisi vähemmän kuljetustarvetta, ja siten vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Tietenkään läheisyys ei aina takaa matalia päästöjä, kun esimerkiksi brasialialaisesta soijasta valmistetun tofun hiilijalanjälki on teiskolaista naudanlihaa alempi.
Paikallisuutta ja työllisyyttä suosivien kriteerien ja pisteytysten käyttäminen aiheuttaa lisätyötä, mutta toisaalta se tuo verotuloja ja hyvinvointia takaisin päin. Jos poliittinen tahto on paikallisuuden ja sosiaalisten kriteerien suosimisen takana, lisäresurssit hankintatyöhön lienee helppo löytää, varsinkin, kun jo muutaman pitkäaikaistyöttömän työllistyminen säästää kaupungin rahaa muualla. Tilanne kääntyy helposti ”kokonaistaloudellisesti edulliseksi”.
Valtuustoaloitteenamme esitämme, että Tampere lisää paikallisuutta suosivien hankintakriteerien ja pisteytysten käyttöä ja huomioi vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat hankintojen vaatimuksissa ja pisteytyksissä aina, kun se on mahdollista ja pyrkii jakamaan tarjouspyynnöt pienyrityksiä suosivasti nykyistä pienempiin osiin. Esitämme myös, että ”kokonaistaloudellisesti edullisin” olisi kaupungin hankintojen pääsääntönä aina, kun se laillisesti on mahdollista.
Tampereella 15.2.2016
Vihreä valtuustoryhmä