Valtuustokysely pyöräilyn olosuhteista

Viime maanantain 11.5. kaupunginvaltuuston kokousta ennen käsiteltiin valtuustokyselyni pyöräilyn olosuhteista. Kysely on monipolvinen ja laaja, vaikka jouduin jättämään paljon asioita poiskin. Laitan loppuun kyselyn tekstinä ja linkinä. Linkistä voi lukea myös apulaispormestari Pekka Salmen vastaukset. Vastauskohtaiset kommenttini kirjoitan Salmen vastausten perään.

Linkki kyselyyn ja vastaukseen: http://ktweb.tampere.fi/ktwebbin/dbisa.dll/ktwebscr/epj_asil.htm?+elin=KVKYS&pvm=11%2e4%2e2016%2015%3a30

Ja sama kopioituna kaupungin sivulta. Voimia lukemiseen. Kommenttini siis Salmen vastausten perässä.

Valtuustokysely pyöräilyolosuhteista erityisesti talvella ja työmaiden aiheuttamissa poikkeustilanteissa, epäjohdonmukaisista reiteistä ja kevyelle liikenteelle merkityille väylille ja alueille tapahtuvan pysäköinnin valvonnasta

Aluksi on kiitos paikallaan. Tänä keväänä on renkaita, kenkiä ja eläinten tassuja rikkovan ja merkittäviä pölyhaittoja aiheuttavan sepelin poistaminen sujunut aiempaa paremmin, ainakin minun käyttämilläni reiteillä. Toivottavasti tilanne on sama koko kaupungissa.

Valtuustokyselyni sisältää neljä kysymystä, jotka esitän pääosin käyttäen esimerkkinä keskustan läpi kulkevaa pyöräilyn seudullista pääväylää.

1) Case Tammela ja työmaat: Menneenä talvena pyöräily keskustasta Tammelan läpi itään on ollut erityisen hankalaa, kun sekä Vellamonkatu että Kalevantie ovat olleet pitkään kaukokylmätöiden takia poissa käytöstä ja työn jälkeenkin lähes käyttökelvottomassa kunnossa. Tietysti asialliset työt pitää hoitaa, vaikka niistä aiheutuukin haittaa kaupunkilaisille, mutta kun vaihtoehtoiset väylät Vellamonkatu, Mäkipäänkatu, Salhojankatu ja Tammelankatu ovat kunnossapitoluokiltaan sellaisia, että ne eivät sovellu talvipyöräilyyn, ja samalla Itsenäisyydenkatu ja Hämeenkatu ovat olleet käyttökiellossa, ollaan pyörällä liikkuvan kaupunkilaisen kannalta vaikeassa tilanteessa. Kyse on sentään seudullisesta pääväylästä.

Kysyin syytä vaihtoehtoisten reittien puutteelle pyöräväylistä vastaavalta virkamieheltä, ja hänen mukaansa työmaalupia myöntävä virkamies ja hän eivät keskustele työmaiden vaikutuksista rutiinitapauksissa, vaikka yhdyskuntalautakunta on monesti tätä edellyttänyt katutilan käyttöön merkittävästi vaikuttavien työmaiden kohdalla. Hämeenkadun ja Itsenäisyydenkadun jokavuotinen talvisulku johtuu säästöistä talvikunnossapidosta, joille virkamies on kertonut perusteluksi vuonna 1992 päätetyt silloisen laman vaatimat säästötoimenpiteet. Onhan nytkin huonot ajat, mutta samalla talvipyöräily on lisääntynyt selvästi, kuten valtuustomme hyväksymän kaupunkistrategian mukaan pitäisikin. Sietää kysyä, onko perustelu vanhentunut?

Kysymys: Miksi poikkeustilanteissa ei osoiteta korvaavia reittejä, kun se tässäkin esimerkkitapauksessa olisi ollut erittäin helppoa, kun pelkkä Itsenäisyydenkadun pohjoispuolen merkitseminen pyöräilylle sallituksi välillä Tammelan puistokatu – Kalevan puistotie olisi ollut riittävä toimenpide, miksi työmaista ja pyöräilyreiteistä vastaavat virkamiehet eivät tee yhteistyötä, vaikka lautakunta on sitä heiltä edellyttänyt ja miksi Hämeenkadun ja Itsenäisyydenkadun talvipyöräilykiellot ovat edelleen voimassa, vaikka talvipyöräily on lisääntynyt ja kaupunkistrategiamme edellyttää pyöräilyolojen parantamista myös talvella?

2) Väistämisvelvollisuuden epäselvyys ja kulkijan epäselvä paikka väylällä on merkittävä haaste sekä pyörällä, jalkaisin että autolla liikkuville. Esimerkkireitillä Hämeenpuistosta Kalevan puistotielle pyöräväylän väistämisvelvollisuus ja kulkijan paikka tiellä vaihtuu kaiken aikaa.

Saavuttaessa Näsilinnankadun risteykseen, autoilijalla ei ole kolmiota, pyöräilijä väistää. Jalankulku on eroteltu pyöräilystä. Näin jatketaan aina Laikun lavan kulmalle, jossa reitti muuttuu kulkusuuntanuolilla merkityksi, ja samalla alkaa epäselvyys, missä puolella kenenkin tulisi kulkea. Seurauksena kaikkien toimiessa oikeinkin on läheltä tapahtuvia jalankulkijan ja pyöräilijän ohituksia, jotka ymmärrettävästi pelottavat molempia.

Patosillan jälkeen siirrytään taas omille väylilleen, joiden merkintöjä on tosin vaikea havaita lumen ja sepelin alta. Rongankadun uusi suunnitelma tekeytyy parhaillaan, joten käsittelen kyseistä väliä ainoastaan yhdeltä osin. Aleksanterinkadun ja Tuomiokirkonkadun risteyksissä väistämisvelvollisuus suhteessa polkupyöriin onkin vuorostaan autoilla. Tämä osoitetaan kärkikolmioilla.

Rongantunnelissa kulkijoiden erottelu omille väylilleen on esimerkillistä. Epäselvyys alkaa taas heti Tunnelin jälkeen, kun väylää ei ole eroteltu selkeästi. Talven sepelinlevityskäytäntö sekoitti pakkaa entisestään, kun sepeliä kylvettiin tehokkaasti pyörille varatulle kaistalle, mutta jalankulkijoiden puoli sai usein olla lähes ilman. Hiekanpoiston yhteydessä pyöräilijöiden kaista puhdistettiin melko nopeasti, mutta kävelijöille merkitty väylä sai nauttia kengänpohjia turmelevasta sepelistä paljon kauemmin. Myös väistämisvelvollisuus suhteessa autoihin on Vellamonkadun matkan epäselvä, kun Peltokadulta tulevilla autoilla on kolmio, mutta Pinninkatua torilta tulevilla ei ole. Epäjohdonmukaisuus on vaarallista ja aiheuttaa hämmennystä kaikissa tienkäyttäjissä.

Kysymys: Miksi esimerkin väylällä osassa risteyksistä on kärkikolmio osoittamassa autoilijan väistämisvelvollisuutta, ja osassa ei ole? Ja miksi kävelijän ja pyöräilijän paikkaa ei ole erotettu rakenteellisesti, vaikka kyseessä on sentään seudullinen pääväylä?

3) Pyörätielle väärin pysäköidyt autot ovat merkittävä riesa erityisesti Puutarhakadulla, ja kyseinen laittomuus, piittaamattomuus ja tietämättömyys haittaa kulkemista erityisesti talvella, kun väärin pysäköidyn auton ohittaminen on lumivallin takia todella hankalaa. Usein asialla on ammattiautoilija; taksi tai jakeluauto. Kaupunkilaisilta keräämieni havaintojen mukaan kyseistä tieliikennelain määräystä rikotaan todella usein, koska siitä ei saa juuri koskaan rangaistusta.

Myös tietämättömyys on suurta. Yleisesti luullaan, että työajoa eivät määräykset koske tai että autoille varatulle ajoradalle ei saisi hetkeksi pysäyttää vaikkapa asiakkaan kyytiin ottamista varten. Oma lukunsa ovat sitten laiskuuttaan pyörätielle pysäköivät autoilijat, jotka eivät viitsi etsiä laillista parkkipaikka tai maksaa siitä. Tieliikennelain 27§ on kuitenkin selvä. Ohessa otteita laista:

Ajoneuvoa ei saa pysäyttää eikä pysäköidä sellaiseen paikkaan eikä siten, että siitä aiheutuu vaaraa tai että liikenne tarpeettomasti estyy tai häiriytyy.
Pysäyttäminen ja pysäköinti on kielletty:

1) jalkakäytävällä, suojatiellä, pyörätiellä ja pyörätien jatkeella sekä viiden metrin matkalla ennen suojatietä, risteävää pyörätietä tai pyörätien jatketta; (24.6.2010/624)

Polkupyörän ja mopon saa pysäyttää ja pysäköidä jalkakäytävälle ja pyörätielle. Muunkin ajoneuvon saa erityistä varovaisuutta noudattaen pysäyttää lyhyeksi ajaksi jalkakäytävälle ja pyörätielle ajoneuvoon nousemista, siitä poistumista, sen kuormaamista tai kuorman purkamista varten, milloin läheisyydessä ei ole käytettävissä muuta pysäyttämiseen sopivaa paikkaa ja pysäyttämiseen on pakottavia syitä. Pysäytetty ajoneuvo ei kuitenkaan saa kohtuuttomasti haitata jalkakäytävällä ja pyörätiellä kulkemista. Kuljettajan on tällöin pysyteltävä ajoneuvonsa läheisyydessä ja tarvittaessa siirrettävä ajoneuvo paikkaan, jossa se ei häiritse muuta liikennettä.

Tieliikennelain kirjaus pitää tulkita niin, että jos viereiselle tielle mahtuu pysäyttämään tai lähellä on merkitty pysäköintipaikka, eikä pysäyttäminen juuri siihen kevyenliikenteenväylälle ole pakottavaa, ei autolla ole asiaa sen paremmin pyörätielle kuin jalkakäytävällekään. Ja vaikka kriteerit pysäyttää muuten täyttyisivätkin, pysäyttäminen ei saa kohtuuttomasti haitata kulkemista ja kuljettajan pitää pysyä ajoneuvonsa lähellä. Esimerkiksi käsin kannettavan laatikon toimittaminen, asiakkaan odottelu tai kaverin pikainen piipahdus kaupassa eivät em. kriteereitä täytä. Myös raskaiden tavaroiden lastaus voidaan yleisimmin hoitaa ajoradan reunasta varoen samalla kevyttä liikennettä.

Väärinpysäköinti on ongelma myös pääosin jalankululle varatuilla aukioilla tai vastaavilla paikoilla, joissa ei ole osoitettuja pysäköintipaikkoja tai on vain huoltoajon salliva liikennemerkki. Esimerkiksi Tullinaukio, Tuomiokirkon Mac Donaldsin sivusta ja elokuvateatteri Plevnan edusta ovat paikkoja, joissa väärinpysäköinti on yleistä ja vaarallista kansanhuvia. Tullinaukiolla ihmiset ajelevat ravintolaan ja sieltä pois läpi viikonloppua viettävien jalankulkijoiden, Tuomiokirkonkadun Mäkkärin pyöräparkki on lähes aina iltaisin autojen ja mopoautojen täyttämä ja Plevnan edustalla näkee kaiken aikaa autoja, vaikka alueelle ei saa edes huoltoajaa aamun jälkeen. Pysäköinninvalvojaa ei alueilla iltaisin näe.

Molemmat ongelmat poistuisivat tehostetulla valvonnalla yhteistyössä poliisin ja pysäköinninvalvonnan kanssa. Kannattaa muistaa, että tieliikennelain mukaan pysäköinnin valvonta kuuluu ensisijaisesti poliisille, mutta poliisi voi delegoida tehtävää kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Tämä delegointi ei poista poliisin velvollisuutta puuttua vaaralliseen väärinpysäköintiin, jonka kriteerit näissä kohteissa täyttyvät.

Kysymys: Aikooko kaupunki tehdä jotakin yhteistyössä poliisin kanssa jalkakäytävillä, pyöräteillä ja kevyenliikenteenväylillä kulkijoita haittaavalle ja vaarantavalle väärinpysäköinnille, aikooko kaupunki ratkaista jalankululle varattujen alueiden iltavalvonnan jotenkin ja aikooko kaupunki jatkossa erottaa muulle liikenteelle kuuluvat väylät autoteistä riittävän hyvin, että väärinpysäköinti ja aukioilla ajelu ei olisi edes mahdollista?

4) Pyöräteiden ja jalkakäytävien risteyksissä on lähes kaikkialla reunakivi. Niitä perustellaan sekä kaupunkikuvalla että aurauksen vaatimuksilla. Käytännössä reunakivi haittaa paitsi pyöräilyä vieden huomiota liikenteestä väylän epätasaisuuteen myös rollaattorin tai pyörätuolin kanssa liikkuvia. Viisisenttisen reunakiven yli viimeisillä voimillaan yrittävä rollaattorivanhus tai pyörätuolin kanssa jumiin jäänyt henkilö on sellainen näky, jota ei toivoisi näkevänsä. Reunakiviä on paljon myös sellaisissa paikoissa, joissa ainakin kaupunkikuvaperustelu on suorastaan hupaisa, esimerkiksi Saarenmaantiellä on vedetty tonttiliittymien kohdille tarpeettomia ja kalliita reunakiviä.

Pyöräily- ja vammaisjärjestöt ovat puhuneet reunakivistä vaikka kuinka kauan ja vaikutustakin on ollut. Uusien ohjeiden mukaan pyöräväylillä reunakiven tulee olla nollatasossa, mutta jalankulkuväylille sellaista ohjetta ei ole, vaikka nollataso olisikin erittäin tarpeellinen monien vanhusten ja vammaisten kohdalla. Ongelmana on myös nollatason heikko toteutuminen. Yhä edelleen näyttää, että lopputarkastuksissa hyväksytään nollatasoksi useankin sentin korkeuksia.

Toinen merkittävästi em. tienkäyttäjäryhmiä haittaava tekijä on talvisin väylille kertyvä polanne ja sohjo, kun auraus tehdään niin kevyellä kalustolla, että lumi pakkautuu polanteeksi joka sulaa aika ajoin paksuksi sohjoksi jäätyäkseen pakkasen tullen epätasaiseksi jääksi. Kummassakaan ei pysty pyörällä tai jalkaisin turvallisesti kulkemaan. Rollaattori tai pyörätuoli ei sohjossa oikein kuljekaan. Yhdeksi syyksi on kerrottu omalla tuotannolla oleva vääränlainen kalusto. Olipa syy totta tai ei, tällainen syy on melko uskomatonta kuultavaa. Kaupunki ei ole käyttänyt talvikunnossapidossa harjausta, josta on kuulunut hyviä kokemuksia muualta. Usein näkee myös keskelle kävely- ja pyöräväyliä kasattuja lumikasoja ja autotieltä kevyenliikenteenväylälle aurattuja lumivalleja.

Kysymys: Miten kaupunki aikoo varmistaa sekä pyöräilyn turvallisuuden ja sujuvuuden että lisääntyvän vanhusväestön ja pyörätuolilla liikkuvien helpomman liikkumisen? Aikooko kaupunki luopua reunakivistä pyöräväylillä ja madaltaa ne nollatasoon ja aikooko kaupunki hankkia kevyenliikenteenväylien kunnossapitoon sopivampaa kalustoa ja panostaa auraushenkilöstön koulutukseen?

Juhana Suoniemi
Kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Pekka Salmen vastaus:

Apulaispormestari Pekka Salmen vastaus Juhana Suoniemen kyselyyn:

”Kysymys 1
Miksi poikkeustilanteissa ei osoiteta korvaavia reittejä, kun se tässäkin esimerkkitapauksessa olisi ollut erittäin helppoa, kun pelkkä Itsenäisyydenkadun pohjoispuolen merkitseminen pyöräilylle sallituksi välillä Tammelan puistokatu – Kalevan puistotie olisi ollut riittävä toimenpide, miksi työmaista ja pyöräilyreiteistä vastaavat virkamiehet eivät tee yhteistyötä, vaikka lautakunta on sitä heiltä edellyttänyt ja miksi Hämeenkadun ja Itsenäisyydenkadun talvipyöräilykiellot ovat edelleen voimassa, vaikka talvipyöräily on lisääntynyt ja kaupunkistrategiamme edellyttää pyöräilyolojen parantamista myös talvella?

Vastaus:
Katutilavalvonta
Väliaikaiset liikennejärjestelyt ovat eri liikennemuotojen, rakentamisen, eri rakentamiskohteiden, kaupallisen toiminnan yms. yhteensovittamista. Pääsääntöisesti järjestelyt ovat lyhytaikaisia. Katutilavalvonnan ennakkosuunnittelua, yhteensovittamista ja valvontaa kohdennetaan erityisesti keskustan täydennysrakentamisen kohteisiin.

Työmaiden väliaikaisten liikennejärjestelyjen tarkoituksena on turvata liikenteen sujuvuus ja turvallisuus kaikkien kulkumuotojen osalta. Myöskin työmaan turvallinen toteuttaminen pitää olla mahdollista. Katulupapäätöksissä katutilan käyttö työmaa-alueeksi rajataan mahdollisimman pieneksi ja lyhytaikaiseksi. Näiden väliaikaisen katutilan poikkeustilanteiden ajan kaikille, niin ajoneuvoille kuin kevyelle liikenteellekin, osoitetaan korvaava reitti.

Valitettavasti kohteet tulevat pääsääntöisesti tietoon vasta katulupaa haettaessa eli yleensä muutamaa päivää enne työn aloittamista. Kaikkien kannalta paras tulos syntyisi, kun jo rakennuslupavaiheessa eri osapuolet yhdessä rakennuttajan kanssa koostaisivat ratkaisun myös työn vaatimille tontin ulkopuolisille järjestelyille.
Katutilavalvontaan tulee todella vähän valituksia väliaikaisista liikennejärjestelyistä, yleensä ne paljastuvatkin luvattomiksi työmaiksi. Polkupyörä on ajoneuvo, jota koskevat tieliikennelain ja -asetuksen säädökset.

Yleisten alueiden suunnittelu
Työnaikaisten järjestelyjen laadukas toteuttaminen on kaupunkiympäristön kehittämisen yhteinen huoli, mutta työnaikaisten järjestelyjen hyväksyntä kuuluu viranomaispalveluille ja siellä katutilavalvonnalle. Kaupungin tulisi
vaatia toimijoilta laadukkaammat työaikaiset järjestelykuvat, joissa huomioidaan myös laajemmat verkolliset vaikutukset ja liikenteen ohjaus kaikkien kulkumuotojen osalta, nyt pääpaino on ollut autoliikenteen toimivuuden varmistamisessa. Prosessin kehittämiseksi tarvitaan kaupungin yksiköiden sisäistä yhteistyötä. Asia on yleisten alueiden suunnittelussa tiedostettu jo pitkään ja prosessin kehittämisestä on myös keskusteltu.

Yleisten alueitten suunnittelu on jo lähtenyt edistämään yhteistyön kehittämistä asiassa ja olemme sopineet kaupungin sisäisen kehittämispalaverin viikolle 16. Toivottavasti saamme siinä sovittua toimenpiteitä työnaikaisten järjestelyjen kehittämisessä ja yhteistyön lisäämisessä.

Talviajan pyöräilykieltojen syy on taloudellinen. Talvikunnossapidon määrärahojen lisääminen mahdollistaisi kieltojen poistamisen. Hämeenkadulle ja Itsenäisyydenkadulle ollaan parhaillaan laatimassa uusia katusuunnitelmia, joiden toteutuksen myötä pyöräilijöille saadaan omat väylät ja nykyinen talviajan ongelma poistuu.

Yleisten alueitten suunnittelu teki viime vuonna kyselyn kävely- ja pyöräi- lyolosuhteiden tyytyväisyydestä. Kyselyyn osallistui yli 1000 vastaajaan ja yhdessä kysymyksessä pyydettiin arvioimaan tilapäisiä pyöräily- ja kävelyjärjestelyjä työmaiden kohdalla. Työaikaiset kävelyjärjestelyt arvioitiin pääasiassa tyydyttäviksi, mutta esim. Vuoreksessa ne arvioitiin huonoiksi. Työaikaiset pyöräilyjärjestelyt arvioitiin pääasiassa huonoiksi, mutta esim. Peltolammilla ja Lielahdessa ne arvioitiin tyydyttäviksi.

Kommentti:
Vastauksessa on tunnistettu ongelmat työmaiden poikkeusjärjestelyissä, ja tunnustetaan painopisteen olevan nykyisin lähinnä autoliikenteen sujuvuuden varmistamisessa. Myös viranomaisten heikon keskusteluyhteyden toivotaan paranevan jo sovitun sisäisen kehittämispalaverin myötä. Toivottavasti tilanne paranee.

Kysymys 2
Miksi esimerkin väylällä osassa risteyksistä on kärkikolmio osoittamassa autoilijan väistämisvelvollisuutta, ja osassa ei ole? Ja miksi kävelijän ja pyöräilijän paikkaa ei ole erotettu rakenteellisesti, vaikka kyseessä on sen- tään seudullinen pääväylä?

Vastaus:
Keskustan läpikulkevalla pyöräilyn pääreitillä on valitettavasti epäjohdon- mukaisuuksia pyöräilijöiden ja autoilijoiden väistämisvelvollisuudessa keskusta-alueella ja osa niistä johtuu muista suunnitelmista. Viime kesänä toteutettiin ratkaisu, jossa Peltokadun ja Vellamonkadun liittymässä Peltokadun ylittävä suojatie ja pyörätien jatke korotettiin ja Peltokadulle asetettiin väistämisvelvollisuus. Samassa yhteydessä olisi pitänyt loogisuuden vuoksi lisätä väistämisvelvollisuus myös Pinninkadulta pohjoisesta tulevalle liikenteelle ja samalla tulisi lisätä väistämisvelvollisuus myös Pinninkadun eteläiselle haaralle. Korjaamme tämän epäloogisuuden lisäämällä Pinnikadulle väistämisvelvollisuutta osoittavan kärkikolmiot Vellamonkadun liittymään.

Rongankadulle lisätiin pohjoisesta Aleksanterinkatua tuleville kolmiot samassa yhteydessä, kun Tuomiokirkonkatu saneerattiin välillä Kyttälänkatu – Rongankatu ja siinä yhteydessä Tuomiokirkonkadulle asetettiin etelän suunnasta kolmiot. Näin saatiin Rongankadulle yhtenäinen ratkaisu, jossa Rongankadun suuntaisesti etenevä on etuajo-oikeutettu. Puutarhakadun osalta säilyttäisimme nykyisen järjestelyn, koska Aleksis Kiven kadun liittymässä ja Hämeenpuiston liittymissä Puutarhakadun suuntaisesti liikkuva pyöräilijä on väistämisvelvollinen ja samalla periaatteella pyöräilijä on väistämisvelvollinen Näsilinnankadun liittymässä. Tilanne todennäköisesti muuttuu siinä vaiheessa, kun läntisessä keskustassa aloitetaan hitaan liikkumisen alueeseen liittyvien toimenpiteiden toteutus.

Laikunlavan ja Rongankadun välisellä osuudella nykyinen väylä on liian kapea, jotta voisimme erotella rakenteellisesti jalankulun ja pyöräilyn omille väylille. Kyseisellä osuudella on jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden määrät kasvaneet niin suuriksi, että tulevaisuudessa on varauduttava kyseisen osuuden levittämiseen. Tällä hetkellä Patosillalla kulkee yli 3 000 jalankulkijaa ja lähes 3 500 pyöräilijää vuorokaudessa.

Rautatien itäpuolelle on radan ja Peltokadun välisellä osuudella eroteltu jalankulku- ja pyörätie ja erottelu hoidettu maaliviivalla. Ratkaisu ei ole kovinkaan toimiva varsinkaan talvella, mutta järjestely on vain tilapäinen ratkaisu. Ratapihankadun toteuttamisen yhteydessä radan itäpuoliset jalankulku ja pyöräilyjärjestelyt rakennetaan uudelleen, jolloin jalankulkuosuus toteutetaan kivettynä ja pyörätie asfalttina. Toteutettavilla uusilla järjestelyillä saadaan hyvä rakenteellinen erottelu jalankulun ja pyöräilyn välille.

Kommentti:
Epäloogisuuksien ja kulkumuotojen huonon erottelun ongelma tiedostetaan ja asioita luvataan parantaa. Aika näyttää. Patosillan leventäminen olisi tervetullutta mahdollisimman pian. Myös esteettömyys otetaan vastauksen mukaan jatkossa entistä paremmin huomioon.

Kysymys 3
Aikooko kaupunki tehdä jotakin yhteistyössä poliisin kanssa jalkakäytävillä, pyöräteillä ja kevyenliikenteenväylillä kulkijoita haittaavalle ja vaarantavalle väärinpysäköinnille, aikooko kaupunki ratkaista jalankululle varattujen alueiden iltavalvonnan jotenkin ja aikooko kaupunki jatkossa erottaa muulle liikenteelle kuuluvat väylät autoteistä riittävän hyvin, että väärinpysäköinti ja aukioilla ajelu ei olisi edes mahdollista?

Vastaus:
Pyöräteillä ja kevyenliikenteenväylille pysäköinti on tiedostettu ongelma, johon pyritään puuttumaan. Pysäköinninvalvonta on osa Viranomaispalvelut yksikköä ja Kaupunkiympäristön kehittäminen vastaa pysäköinnin suunnittelusta.

Katutilavalvonta
Kunnallinen Pysäköinninvalvonta toimii poliisin johdon ja valvonnan alaisena. Valvontaa tehdään resurssien puitteissa myöskin iltaisin ja viikonloppuisin. Pysäköintivirhemaksuja kirjoitetaan vuosittain noin 55 000 kpl.

Yleisten alueiden suunnittelu
Poliisin ja Pelastuslaitoksen kanssa pidetään puolivuosittain yhteistoimintapalaveri liikenneasioista, joissa myös kyseistä ongelmaa on käsitelty ja poliisille on esitetty huoli valvonnan riittämättömyydestä. Valitettavasti myös poliisin resurssit ovat varsin rajalliset valvonnan osalta.

Väärinpysäköinnin ja esim. aukioilla ja toreilla ajamisen laajamittainen estäminen rakenteellisin keinoin ei ole taloudellisesti ja kaupunkikuvallisesti mahdollista. Alueiden kunnossapito edellyttää yleensä esim. torialueille pääsyä ja rakenteelliset esteet vaikeuttavat kunnossapidon toimintaa. Esimerkiksi Tullinaukiolle on lisätty ajo- ja pysäköintikieltoa osoittavia liikennemerkkejä, mutta niiden vaikutus on jäänyt vähäiseksi.

Pyöräväylien käyttö pysäköintiin on viime aikoina yleistynyt ja varsinkin talvella reunakivien ja katumerkintöjen peittyessä ongelma korostuu. Ongelmallisille alueille on pyritty lisäämään liikennemerkkejä ja visuaalisin keinoin osoittamaan alueen käyttötarkoitus. Uusilla alueilla voidaan alueen hyvällä suunnittelulla vaikuttaa autoilijoiden käyttäytymiseen. Valitettavasti piittaamattomuus liikennesääntöjen noudattamisen suhteen on selkeästi viime aikoina lisääntynyt.

Kommentti:
Katutilavalvonnan osalta vastaus ei vastaa kysymykseen lainkaan. Jää epäselväksi, onko asialle tarkoitus tehdä jotakin, esimerkiksi aloittaa valvonta viikonloppujen myöhäisillasta ja alkuyöstä? Jollekin alueelle lisätyt kieltomerkit eivät auta, jos ei ole valvontaa.

Yleisten alueiden suunnittelun vastaus osoittaa mielikuvituksen puutetta ja nykytilaan tyytymistä. Rakenteellisia ratkaisuja on myös kaupunkikuvallisesti tyylikkäitä ja taloudellisesti edullisia. Toivottavasti esimerkiksi Tullinaukion tuleva remontti tuo parannuksia. Tuomiokirkonkadun tilanne ratkennee kävellykadun myötä. Piittaamattomuuteen liikennesäännöistä pitäisi voivottelun sijaan puuttua valvonnalla ja valistuksella. Oikeasti pyörätiepysäköinti ja aukoioiden luvaton pysäköinti loppuisivat varsin nopeasti, jos asiaan puututtaisiin tieliikennelain mukaisesti. Vai kuvitteleeko joku, että vaikkapa Tullinaukion kymmenet autot olisivat siinä parkissa yökaudet, jos riski saada parkkisakko olisi muutakin kuin teoreettinen? Toivoisin vähän kunnianhimoa.

Kysymys 4
Miten kaupunki aikoo varmistaa sekä pyöräilyn turvallisuuden ja sujuvuuden että lisääntyvän vanhusväestön ja pyörätuolilla liikkuvien helpomman liikkumisen? Aikooko kaupunki luopua reunakivistä pyöräväylillä ja madaltaa ne nollatasoon ja aikooko kaupunki hankkia kevyenliikenteenväylien kunnossapitoon sopivampaa kalustoa ja panostaa auraushenkilöstön koulutukseen?

Vastaus:
Kyselyssä moititaan korkeita reunakivikorkeuksia, mikä vaikeuttaa pyöräilijöiden ja vammaisten sekä rollaattoria käyttävien ihmisten liikkumista. Ongelmaksi on koettu reunakivien nollatason heikko toteutuminen. Kaupunki panosti erillisellä määrärahoilla merkittävästi keskustan risteysalueiden reunakivien madaltamiseen vuosina 2011 – 2014. Lisäksi viimevuosina kaikki uudet ja peruskorjattavissa katukohteissa reunakivet on pyritty asen- tamaan 0 + 1 cm tasoon. Uusilla asuntoalueilla rakennetuilla kaduilla lopullinen asfalttipinta päällystetään, kun alueen talojen rakentaminen on suurimaksi osaksi tehty. Tästä johtuen korkeat reunakivikorkeudet saattavat em. alueilla olla useammankin vuoden. Huomioitava on myös, että näkövammaiset ihmiset toivovat vähintään 2 – 3 cm korkeuseroa, jolloin he pystyisivät tuntemaan ajoradan reunan paremmin valkoisella kepillä.

Lisäksi kyselyssä moititaan kalliiden ja tarpeettomien reunakivilinjojen rakentamista tonttiliittymien kohdille. Maankäytön ja rakennuslain 88 §:n mukaan kiinteistön omistaja tai haltija vastaa kustannuksellaan tonttiliittymän rakentamisesta rakennetun kadun ajoradan reunasta kiinteistölle. Kadun ja muiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapitolain 4 §:n mukaan ton- tinomistaja vastaa tontille johtavan kulkutien kunnossapidosta. Reunakivellisillä kaduilla tonttien kohdille oleville liittymille asennetaan yleensä madalletut reunakivet rajaamaan ajoradan reunaa, millä selvennetään em. vastuurajaa. Tonttiliittymän kohdalle ei tule suojatietä eikä reunakiveä jalan- kulku- ja pyörätielle, ainoat poikkeukset ovat hyvin suuriliikenteiset tonttiliit- tymät esim. kauppakeskuksiin.

Mikäli reunakivistä luovutaan risteysalueilla pyöräteiden kohdilla aiheuttaa se katujen kunnossapidon ja asfaltointien kannalta ongelmia. Ajoradoilla ja kevyen liikenteen väylillä käytetään eri asfalttimassatyyppejä, mitkä on hyvä erottaa reunakivellä. Tällöin saadaan selkeä saumarakenne, mikä hel- pottaa kunnossapitoa sekä uudelleen päällystyksiä. Risteysalueet ovat usein tasaisilla alueilla ja vesijuoksujen suhteen kaadot ovat usein millejä per metri. Reunakivillä voidaan hiukan ”säätää” korkeussuhteita kriittisissä paikoissa, mikä parantaa mahdollisuutta asfalttitöiden onnistumiseen niin, että vesilätäkön paikka ei ainakaan tule juuri suojatien kohtaan. Reunakiviä tullaan rakentamaan edelleen risteysalueilla.

Haittaavaksi tekijäksi koetaan myös kevyen liikenteen väylille syntyvä polanne, sohjo sekä epätasainen jää. Syyksi aloitteessa on nostettu vääränlainen kalusto ja työmenetelmät. Urakka-asiakirjoissa on asetettu eri väylille merkityksen mukaisesti tietyt laatukriteerit ja toimenpideajat. Urakoitsijoille ei ole määrätty tarkkoja työmenetelmä- tai kalustovaatimuksia, vaan ainoastaan laatukriteerit.
Kaluston ja henkilöstön ammattitaidon kehittäminen ovat urakoitsijoiden asia. Kaupunki asettaa urakkakyselyissä ja -sopimuksissa urakka-alueille laatukriteerit ja valvoo niiden toteutumista. Mikäli urakkasopimuksien mukaisia laatukriteerit eivät täyty, niin urakoitsijoita sakotetaan urakkasopimuksien mukaisesti.

Pyöräily ja vajaakuntoisten liikkumisen helpottamiseksi tullaan jatkossa tekemään parannuksia sekä uusien ja peruskorjattavien katujen suunnittelussa otetaan entistä paremmin huomioon esteettömyys. Keskusta-aluetta kehitetään esteettömänä ja esteettömyys-asiamiehen kanssa on määritelty reittejä, joilla toteutetaan esteettömyyden erikoistasoa esim. Hervantaan Keinupuistosta Duolle.”

Kommentti:
Tämä vastaus on suorastaan höpöä. Lukijasta tuntuu, että vallitsevaa käytäntöä puolustetaan tekaistuilla argumenteilla, kun ei voida myöntää, että on valittu huono käytäntö. Miten muissa kaupungeissa on saatu ratkaistua reunakiviongelma, jos se Tampereella on täysin mahdotonta? Erilaisia asfalttimassoja voi liittää toisiinsa erilaisilla saumoilla tai vaikkapa näkövammaisille tehdyillä erikoiskivillä, jotka eivät haittaa pyöräilijää. Vaihtoehtoja on. Suojateiden vesilätäköt ovat ongelma, joka on yleinen reunakivistä huolimatta. Ainoa tolkullinen perustelu reunakiville on näkövammaisten toive reunakivistä. Sopii tosin miettiä, onko liikenneympäristön suunnitteluussa menty jo lähtökohtaisesti vikaan, jos näkövammaiset yleisesti kävelevät pyöräteillä? Taannoin suunnitteluohjeita päivitettäessä sovittiin, että suoraan kulkevilla reiteillä ei reunakiviä enää jatkossa ole, mutta risteäville ne laitetaan. Tämä olisi pitänyt todeta vastauksessa, vai onko niin, että ohjetta ei aiota noudattaa?

Kevyenliikenteenväylien sohjosta, polanteesta ja röpelöisestä jäästä on ollut harmia erityisesti talvina, jolloin lämpötila vaihtelee. Vastauksessa piiloudutaan urakoitsijan selän taakse vetoamalla urakkasopimuksien laatukriteereihin. Vastauksessa pitäisi minusta huomioida, että suuri osa kunnossapidosta on omaa tuotantoa, joten kaupungin organisaatiossa pitäisi olla keinoja vaikuttaa sekä työmenetelmiin että lopputulokseen. Laatukriteerien ja urakkasopimusten julkistaminen ja sovellus, josta olisi helppo nähdä jokaisen liikenneväylän laatukriteerit, ja jossa voisi antaa palautetta kriteerien toteutumisesta, olisi paikallaan.