Julkaistu lyhennettynä Aamulehden Näkökulmassa 16.10.
Sote-uudistus on nykyisen ja parin edellisenkin hallituksen merkittävin hanke. Yksinkertaistettuna sote-uudistuksessa pyritään parantamaan palvelujen yhdenvertaisuutta ja varmistamaan palvelujen hyvä taso kaikkialle maahan hilliten samalla kustannusten kasvua.
Ruotsissa toteutettiin vastaava uudistus. Päättäessään uudistuksesta ruotsalaiset tiesivät kustannusten kasvavan, mutta uskoivat palvelujen laadun paranevan niin paljon, että uudistus kannattaa. Meni puoliksi oikein. Kustannukset nimittäin kasvoivat odotetusti, mutta palvelujen laatu ei noussut odotetusti. Suomessa yritetään saada aikaan kustannusten lasku ja palvelujen paraneminen samalla kertaa. Työ on osoittautunut vaikeaksi.
Ehkä merkittävin ongelmakohta on kaikkien asiantuntijalausuntojen vastaisesti säilyvät 18 maakuntaa ja maakuntien suuresta määrästä johtuvat maakuntien merkittävästi erilaiset lähtökohdat. Pienimmät maakunnat ovat noin 70 000 asukkaan maakuntia ja suurimmassa asuu noin 2 miljoonaa. Väestötiheys on Kainuussa noin asukasta 3,5 neliökilometrillä, kun Uudellamaalla se on 180. Koko hankkeen lähtökohdaksi pitäisi ottaa korkeintaan 12 maakunnan malli. Toivon järjen voittavan ja keskustan luopuvan aluepoliittisesta 18 maakunnan iltalypsystään, muuten uudistus saattaa vesittyä merkittäviltä osiltaan.
Nykyinen vahvojen peruskuntien malli perustuu tulonsiirtoihin varakkaasta Etelä-Suomesta heikommin menestyviin kuntiin maan muihin osiin. Tämä ei enää riitä, kuten kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen Hesarissa (6.10.) sanoi: ”Koko sote-uudistusta on lähdetty tekemään juuri siksi, että moni yksittäinen kunta ei kykene järjestämään sote-palveluja heikon kantokykynsä vuoksi. Siksi vastuu siirretään maakunnille.”
Perustuslaki edellyttää yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden kohdalla merkittävin kysymys kuuluu, voidaanko yhdenvertaisuus ja palvelujen hyvä taso käytännössä toteuttaa, kun nuorempi väki valuu yhä kiihtyvää tahtia kasvukeskuksiin, erityisesti isompiin kaupunkeihin? Minä en usko, että voidaan, ainakaan kustannusten ja tulonsiirtojen samalla merkittävästi kasvamatta. Tästä tullaan sen kysymyksen äärelle, kuinka yhdenvertaista on sälyttää yhä suurempi maksutaakka kasvukeskuksiin, joiden kuntataloutta positiivinen muuttoliike rasittaa jo valmiiksi kasvavina infrakustannuksina? Saattaa olla, että kaupungeissa vahvat puolueet viheltävät jossakin välissä pelin poikki.
Iso haaste on myös yhtiöittämisessä ja valinnanvapaudessa. Jos unohdetaan ideologiset näkemyserot yksityisten palveluntuottajien ja monituottajamallin kohdalla, ongelma piilee julkisten rahavirtojen ja päätöksenteon avoimuudessa ja tarkoituksenmukaisten hoitoketjujen synnyttämisessä. Edustuksellinen päätöksentekokulttuurimme on paikoin huomattavan suljettu ja jopa kuntaomisteisten yhtiöiden on havaittu salaavan päätöksentekoprosessejaan ja päätösten perusteluja. Osin kyse on ollut osakeyhtiölain tulkinnasta, jossa laki tulkitaan hämmentävän usein salailua edellyttäväksi. Todellisuudessa osakeyhtiölaki ei estä avoimuutta. Tässä tilanteessa poliittisen päättäjän ja kansalaisen on usein ollut mahdotonta tietää, miten ja millaisilla päätöksentekoprosesseilla yhteisiä verorahoja ja omistuksiamme hallinnoidaan.
Kun rahavirrat valinnanvapauden ja yhtiöittämisvelvoitteen myötä katoavat yhtiöihin, prosessin avoimuudesta tulee entistä suurempi haaste. Yhteisestä rahapussista vastaavien maakuntavaltuutettujen saati kuntalaisten on entistä vaikeampi tietää, mihin ja millä perusteilla yhteisiä varoja käytetään. Julkisen hallinnon virkamiesvalta lisääntyy ja toisaalta valtaa siirtyy yhtiöihin pois julkisesta kontrollista. Valinnanvapauden pitäisi olla asiakkaan valinnanvapautta, ei yhtiöiden valinnanvapautta.
Laajalla valinnanvapaudella ja siitä seuraavalla monimuotoisella tuotantorakenteella on hintana myös se, että hoitoketjuista on vaikea tehdä saumattomia. Tarkoituksenmukaiset hoitoketjut edellyttäisivät eri tasojen ja toimijoiden onnistunutta yhteistyötä, saumatonta johtamista ja heti alusta asti toimivaa tietojärjestelmää. Lakiesitystä valinnanvapaudesta ei kuitenkaan ole vielä saatavilla. Silti kunnissa tehdään parhaillaan lausuntoja uudistuksen muusta lainsäädännöstä.
Kaikista ongelmista huolimatta toivon, että sote-uudistus saadaan vietyä maaliin. Me todella tarvitsemme tämän uudistuksen. Hallitusta pitää kiittää siitä, että nyt on sentään saatu aikaiseksi esitys, jonka pohjalta voidaan edetä laajaan keskusteluun.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.