Varma kevään merkki on se, että ensimmäisten kylmien ja kuivien ilmojen myötä alkavat kadut pölytä. Tampereella pahimpia ovat keskustan sisään- ja läpiajoväylät, kuten Itsenäisyydenkatu, Satakunnankatu, Pirkankatu, Hatanpäänvaltatie ja muut vastaavat, mutta on sitä pölyä tonttikaduillakin. Esimerkiksi kotikulmillani Tammelassa on ilmassa ollut merkittäviä määriä katupölyä jo useana päivänä tänä vuonna. Ohessa kuvakaappaus Pirkankadun mittauspisteen tämän päivän mittaustuloksista.
Terveydelle haitallinen katupöly syntyy, kun nastarenkaat kuluttavat asfalttia, liukkauden torjunnassa käytettävä murske hajoaa renkaissa ja renkaista irtoava kumi sekoittuu hienojakoiseksi pölyksi. Sitten kun keväällä pölyn sitonut lumi ja jää sulavat ja tulee kuiva sää, ohiajavat autot ja tuuli nostavat pölyn ilmaan ihmisten hengitettäväksi. THL:n mukaan ilman pienhiukkaset eli näinä kaukolämmön aikoina erityisesti liikenteen aiheuttamat pienhiukkaspäästöt, ovat selvästi pahin ulkoisen tautitaakan lähde, noin 7 kertaa pahempi kuin sisäilman radon tai passiivinen tupakointi.
Ongelmaan on herätty viime vuosina ja hakukoneella löytää paljon lehtijuttuja ja tutkimustietoa aiheesta. Tampereella on toistaiseksi keskitytty lähinnä mittaamaan ja tiedottamaan, mutta Helsingissä on alettu toimiin, kun vuoden 2017 alusta astui voimaan uusi ilmansuojeluohjelma. Onnistuakseen ilmansuojeluohjelma tarvitsee riittävän rahoituksen ja poliittista tahtoa taakseen. Myös helsinkiläistä politiikkaa seuraavana olen huomannut, että monet ilmansuojelun edellyttämät toimenpiteet merkitsevät autoilun ja sen päästöjen vähentämistä. Pääosa keinoista on pehmeitä eli esimerkiksi bussiliikenteen parantamista, parempia pyöräväyliä tai pesuseulottua hiekoitussoraa. Mutta esitetään Helsingin ohjelmassa kovempiakin keinoja, kuten pysäköintihintojen nosto, pysäköinnin siirtäminen laitoksiin markkinaehtoisiksi ja onpa keinovalikoimassa myös ruuhkamaksut. Poliittisesti tämäkään kaupunkikehitykselle tärkeä asia ei tule olemaan helppo. Tampereella sama keskustelu on vääjäämättä edessä. Keskustelussa kannattaa pitää mielessä, että noin 12% tamperelaisista asuu pahimmilla katupölyalueilla. Heidän terveydellensä tulisi antaa viimein arvoa.
Vaikka katupölyn haitallisuuteen on herätty, on kaupunkien katujen talvikunnossapidon määrärahoja yleensä supistettu. Tämän vuoksi jokakeväistä katupölyongelmaa on vaikea vähentää ja tienpitoa suunnitella kokonaisvaltaisesti. Määrärahoja lisäämällä ja hankkimalla lisää tehokkaita pesu- ja imutekniikkaa käyttäviä koneita, olisi mahdollista parantaa kaupunkilman laatua sekä lisätä kaupunkien viihtyisyyttä. Tämä vähentäisi sairastumisia eteenkin herkillä ihmisryhmillä. Tutkimusten mukaan kasvaneet kustannukset saataisiin moninkertaisesti takaisin jo pelkästään alentuneina terveydenhuollon kustannuksina, puhumattakaan parantuneesta viihtyisyydestä. Mitäpä, jos soteuudistukseen kirjattaisiin kunnille kunnon kannustin hoitaa katupöly paremmin ja liikenteen päästöt alemmiksi?
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.