Kulttuuri- ja liikunta ovat molemmat tärkeitä palveluja, joita olemme jo lakisääteisestikin velvollisia järjestämään. Useinkaan ne eivät synny ilman yhteiskunnan merkittävää tukea. Suurin osa kulttuurin ja liikunnan rahoista menee vakiintuneen toiminnan tukemiseen, ja kilpailu rahoituksesta on kovaa. Ajatellaanpa vaikka teatteria, joka haluaa kehittyä ammattiteatteriksi. Saattaa kestää vuosia, että pääsee pysyvän rahoituksen piiriin, puhumattakaan valtionosuuksien saajaksi. Ensi valtuustokaudella pitää miettiä, miten kaupunkimme saa mahdollisimman paljon kulttuuripääkaupunkihankkeen saavutuksista pysyviksi, riippumatta kisan lopputuloksesta.
Juuri nyt Tampereella on akuutti pula esimerkiksi taiteilijoiden työtiloista ja bändikämpistä, joille on kysyntää, mutta aloittelevilla tai harrastavilla toimijoilla ei ole kykyä maksaa markkinavuokria. Bändikämpät, työtilat ja monet muutkin kulttuuritilat ovat perinteisesti sijoittuneet rakennuksiin, jotka ovat joko purku-uhan alla tai odottavat ison remontin alkamista tai myyntiä. Seuraavalla valtuustokaudella kaupungin tulee varmistaa, että sopivia tiloja vuokrattaviksi harjoitus ja esitystiloiksi on tarpeeksi ja niitä vuokrataan yhdistyksille ja yksityisille taiteilijoille nykyistä pidemmillä sopimuksilla ja selvästi markkinahintoja edullisemmin. Kumppanuus on avainsana ja alakulttuurit juuri se Tampereen juttu. Myös katusoitto ja muu kaduilla tapahtuva kulttuuritoiminta tulisi sallia nykyistä laajemmin.
Liikuntapaikkojen osalta tälle vaalikaudelle ei ole mittakaavaltaan Tammelan stadionin kaltaista isoa yksittäistä hanketta. Ehkä kuitenkin mainitsen skeittauksen ja skeittilukion vaatimat investoinnit. Tämän vaalikauden tärkeä asia ovat lähiliikuntapaikat. Tulevalla valtuustokaudella jatketaan lähiliikuntapaikkojen lisäämistä ympäri kaupungin. Muutaman esimerkkinä koulujen pihojen ja asuinalueiden häkkikenttien tekonurmettamista pitää jatkaa, skeittipaikkoihin tarvitaan rahoitusta ja Ratinan sillan alustan kaltaisia kuntoilupaikkoja tarvitaan lisää. Kovaa vauhtia kasvavalla kaupungillamme pitää olla varaa tähän. Liikunta on erinomaista ennaltaehkäisyä. Jätin muuten toukokuussa 2013 valtuustoaloitteen häkkikenttien pinnoittamisesta tekonurmella. Aloite on toteutunut ja ensimmäinen tekonurmetettu kenttä oli Kiovanpuiston häkki Kalevassa.
Iso haave minulla on ollut jo pitkään saada sisävelodromi Tampereelle. Suomessa ei ole olympiamittaista velodromia, ainoastaan ylipitkät ulkovelodromit Turussa ja Helsingissä. Tampereen sisältä ulos siirretty vanha pilalle mennyt ja sittemmin purettu velodromi. Velodromi olisi takuulla jättimenestys, kun kilpailijat ja harrastajat ympäri Suomen ja naapurimaistakin kävisivät harjoittelemassa. Todennäköisesti olisi kuitenkin tyydyttävä ulkovelodromiin. Sellaisen saisi noin 1,5 miljoonalla ja sen sisäpuolella voisi olla vaikka skeittiparkki. Esimerkkejä sellaisista on maailmalta paljonkin.
Kuva: Jouko Piipponen
Tarvittavat lisäpanostukset kulttuuriin ja liikuntaan eivät ole kovin suuria, mutta ne ovat kannattava investointi tulevaisuuteen. Kaupunkimme väkimäärä kasvaa ja lajien ja alakulttuurien määrä kasvaa. Tällöin olisi mietittävä säästöjen sijaan kulujen pientä kasvattamista. Oikein kohdennettuna pienikin raha voi poikia merkittäviä juttuja. Hyvinvoinnin ohella liikunta ja kulttuuri tukevat merkittävästi kaupunkimme elinvoimaa ja taloutta.
Lue lisää kuntavaaliteemoistani…
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.