Suuri Vihreä Mies

1. Aluepolitiikkaharkittava uudelleen

Keskustalaisten lempilasta aluepolitiikkaa on muutettava siten, että tulonsiirtoja kasvukeskuksista syrjäseuduille vähennetään. Laskutavasta riippuen alueelliset tuet ovat jopa 7 miljardia vuodessa. Näitä tukia tulee vähitellen supistaa, sillä nykyisen kaltainen tukiautomaatti ei ole oikeudenmukainen eikä kestävä. Tuilla on sellainen taipumus, että ne siirtävät väistämätöntä, mutta eivät estä sitä. Nähdäkseni kaupungistumista on jo ihan tarpeeksi jarrutettu. Samalla on tehty Suomesta palvelutalouden takapajula.

Meillä on ollut onnea, sillä ensin säännelty ja voimakkaasti tuettu idänkauppakapitalismi tuotti talouskasvua ja sen romahdettua tuli Nokia. Nyt ei ole näköpiirissä uutta Nokiaa. Siksi pitääkin antaa väistämättömän tapahtua ja lopettaa liialliset aluetuet. Suomessa asuu noin 60 % väestöstä kaupungeissa, kun esimerkiksi Ruotsissa luku on noin 80.

Minulla ei silti ole mitään  maalla asumista vastaan. Päinvastoin olen itsekin harkinnut maalle muuttamista. Mutta pitää hyväksyä, että maalla ei ole samoja palveluita kuin kaupungeissa. On kohtuutonta vaatia, että joku muu maksaa ihmisten omista valinnoista.

Maaseutua tuleekin kehittää siten, että emme kanna tukiaisia pohjattomaan kaivoon, vaan mahdollistamme elinkeinorakentaeen, jonka varassa voi oikeasti elää. Tässä työkaluina ovat paljon puhutut monimuotoenergian sovellukset, etätyö ja erilaiset palvelut, kuten hoiva-, matkailu- ja elämyspalvelut. Nämä kaikki yhdessä muodostavat positiivisen kehän.

2. Syöttötariffin, verohelpotusten ja muiden vastaavien tukien siirtäminen turpeesta uusiutuviin energianlähteisiin

Syöttötariffin ja muiden tukien tulee palvella yhteiskuntamme muuttumista vähähiiliseksi sekä työllistymistä. Nykyinen tukirakenne pitää turpeen niin edullisena, että muu kotimainen energia ei ole kannattavaa. Turpeen ympäristövaikutukset ovat tuhoisia ja sen työllistävä vaikutus on verrattunan hajautettuun malliin vähäinen.

Jos syöttötariffia ei voida ulottaa pieniin yksiköihin, kaikille pitää taata mahdollisuus päästä sen piiriin energiaosuuskuntien avulla.  Tämä tarkoittaa älykästä sähköverkkoa, jossa usean ihmisen tai yrityksen yhteenliittymä muodostaa”monimuotovoimalan”. Verkko ja mittarit ovat lähestulkoon valmiina, nyt puuttuu vain tukea ja tahtoa. Tarvitsemme muutoksen ajattelumalliin, jonka mukaan vain suuret yksiköt voivat ratkaista energiakysymyksen.

3. Asevelvollisesta palvelusvelvolliseksi

Tämä tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että armeijan ja nykyisen sivarin tilalle tulisi laajempi palvelusvelvollisuus. Palvelusvelvolliset koulutetaan perinteisen armeijan lisäksi muihin yhteiskunnan tuki- ja kriisinhallintatoimiin, kuten sairaaloihin, öljyntorjuntaan, väestönsuojeluun, siviilikriisinhallintaan jne. Johtajakoulutus tehdään mahdollisiksi kaikille. Naisten palvelusvelvollisuutta on harkittava erikseen.

Sotilaallista liitoutumista tulee myös harkita. En ole Naton kannattaja, vaan kumppaninamme näkisin ennemmin Ruotsin. Voisimme esimerkiksi jättää Hornetit korvaamatta uusilla ja hoitaa ilmakuvan muodostamisen ja valvonnan ruotsalaisin voimin. Muillakin puolustuksen osa-alueilla voisimme tehdä yhteistyötä. Tästä seuraisi säästöjä paitsi kalustossa ja sen huollossa, niin myös kalliissa erikoiskoulutuksessa.

4. Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen siirtäminen uskontokuntien vastuulle ja uskontokuntien jäsenyys vain sitä itse haluaville täysi-ikäisille

Julkisen koulun ei tule opettaa mitään tunnustuksellista uskontoa. Filosofiaa, uskontojen historiaa ja moraalioppia tulee kuitenkin opettaa kaikille. Kaikissa uskonnoissa on hyvää ja tätä hyvää tulee etsiä myös kouluopetuksessa. Kaikkien tulee tutustua erilaisiin oppeihin ja filosofioihin.

Uskontokuntaan kuulumisen tulee perustua omaan vapaaseen ajatteluun ja tahtoon. Tällöin ketään ei voitaisi liittää kirkkoon ilman oman tahdon ilmaisua. Minusta sopiva ikä päättää näinkin tärkeästä asiasta on 18 vuotta. Valtion keräämästä kirkollisverosta tulee vähitellen luopua. Uskonnollisen yhteisön tukeminen on yhteisön ja jäsenen välinen asia, johon ei valtion tulisi sekaantua. Uskonnollisten yhteisöjen tulisi olla suhteessa valtioon samassa asemassa, kuin muutkin yhdistykset.

Professori Kari Enqvist pohdiskelee asiaa Helsinginsanomien nettisivulla.