Poliittinen historiani
Olen aina ollut politiikasta kiinnostunut. Jo pikkupoikana, kun Kiikan(nykyään osa Sastamalaa) kokoomuslaiset kokoontuivat meillä, minä kuuntelin ja ihmettelin, että mitä ne kommunistit taas jauhavat. Siinä oli mennyt pari termiä iloisesti sekaisin, mutta ei se menoa haitannut, sillä Onni-Pappani oli kunnon tulipalokommunisti.
Äitini oli liberaali, mutta sen puolueen taru loppui eikä Vihreitä oikein voinut tuolloin ottaa todesta. Siten perheeni oli kaiketi ennemmin kokoomuslainen. Minäkin jonkun kerran äänestin Kokoomusta. En osannut samaistua ammattiyhdistysasiaa ajaviin viiksekkäisiin setiin ja kaikkein kaukaisimmalta minusta tuntui maalaisliiton perillinen Keskusta.
Aikanaan Vihreät alkoi saamaan uskottavuutta. Saman aikaan ns. vanhojen puolueiden konservatiivisuus alkoi vaivata minua. Asioita mietittyäni minulle selvisi, että olen ensi sijaisesti liberaali. Vihreät on hyvin liberaali puolue. Omassa vaalipiirissäni oli ehdolla koulutettu ja uskottava Satu Hassi. Ennen omaa varsinaista poliittista herätystäni ehdin äänestää eri vaaleissa ainakin Hassia ja nuorta lahjakasta Oras Tynkkystä. Aloin puhumaan kavereitanikin heidän taakseen.
Varsinainen ympäristöherätys tuli luettuani Pentti Linkolan varhaisia tekstejä. Niistä huokui kirjoittajan tuska ja epätoivo, mutta toisaalta suuri rakkaus luontoa ja myös ihmistä kohtaan. Aloitettuani 31-vuotiaana yliopisto-opinnot todenteolla, tutustuin ympäristöpolitiikan ja aluetieteen kautta ihmisen vaikutuksiin ympäristössään. Poliitikko oli herännyt.
Varsinainen aktiivinen toimintani Vihreissä alkoi, kun Pirkanmaan piirijärjestö valitsi minut piirisihteeriksi. Olin valinnasta innoissani, mutta samalla ihmeissäni. Miksi minut valittiin, vaikka en ollut ollut mukana toiminnassa? Varmaan siksi, että vihreät ovat ennakkoluulotonta porukkaa ja he olivat valmiita ottamaan riskin.
Tavoitteeksi asettettiin menestys kunnallisvaaleissa 2008. Teimme silloisen piirin puheenjohtajan Jarno P. Vastamäen kanssa töitä vaalien eteen yli vuoden, minä palkattuna ja Jarno palkatta. Tulos oli erittäin hyvä. lisäsimme pirkanmaalaisten kunnanvaltuutettujemme kokonaismäärää 31:stä 50:een. Tulos on erityisen hyvä siksi, että kuntaliitosten takia valtuutettujen kokonaismäärä Pirkanmaalla laski. Suurkiitos onnistumisesta kuuluu kaikille yritteliäille ehdokkaillemme ja vapaaehtoisillemme. Vaaleja seuranneena vuonna aloitin piirijärjestön puheenjohtajana ja Pirkanmaan maakuntahallituksen jäsenenä.
Eurovaaleissa 2009 olin Vihreiden ehdokkaana. Vaalien tulos oli Vihreille erittäin hyvä. Pirkanmaalla olimme kolmanneksi suurin puolue ja Tampereella nousimme jopa toiseksi. Kova työ kannatti. Monet muut puolueet olivat liikkeellä hyvinkin virkamiesmäisellä asenteella, mutta me saimme aktiivit liikkeelle ja vaalikampanja oli todella hieno kokemus.
Vaalien jälkeen taloudellinen tilanteeni ei ollut paras mahdollinen ja osin juuri sen takia lähdin heinäkuussa Kosovoon turvaamaan maailmanrauhaa. Onneksi piirin toiminta jäi hyviin käsiin, kun varapj. Paula Maunumäki tuurasi minua syksyn 2009. Komennukseni jatkuu vielä 2010 toukokuulle. Siksi en asettunut ehdolle piirin puheenjohtajaksi vuodelle 2010. Jatkan toki piirihallituksessa varsinaisena jäsenenä. Seuraavaksi tavoitteena ovat eduskuntavaalit 2011. Toivottavasti Vihreät valitsevat minut ehdokkaakseen, että voin jatkaa sitä työtä, mitä olen tehnyt tosissani viime vuodet.