Pitkä haastattelu: Juhana Suoniemi

Julkaistu alunperin Juhana Suoniemen vaalilehdessä 24.3.2015

Kansainväliset konfliktit Kun Suomessa käydään eduskuntavaalien viime rutistusta, viimeistelee Juhana Suoniemi urakkaansa Syyriassa. Suoniemellä on kokemusta rauhanturvaajatehtävistä yhteensä neljän vuoden ajalta myös Libanonista, Israelista ja Kosovosta. Uudelleen kentälle on vetänyt paitsi maailmanparantaminen myös projektityön mielekkyys ja halu ymmärtää maailmaa. Etenkin ymmärrys konfliktialueista ja niiden dynamiikasta on parantunut. ”Suomessa tunnetaan Lähi-itää aika huonosti. Monelle on epäselvää se, että islamilainen maailma on paljon enemmän poliittisia kahnauksia keskenään kuin suhteessa länteen. Islamilaista maailmaa pidetään erityisen uskonnollisena, vaikka se on sekularisoitunut. Damaskoksessa juodaan olutta ravintolassa niin kuin täälläkin. Ihmiset ovat varsin maallistuneita.” Vaalien alla on kyselty, mitä pitäisi tehdä mahdollisesti Syyriaan lähteneille ja sieltä maitojunalla palaaville taistelijoille. Suoniemi tunnustaa tilanteen monimutkaisuuden: ”Ensinnäkin pitäisi ottaa koppi heistä. Tehdyistä rikoksista on toki saatava tekijät vastuuseen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki eivät ole suinkaan ajautuneet ISIS:n riveihin, vaan osa heistä on Free Syrian Armyn joukoissa, joita EU:kin on tukenut.” Kaikki eivät voi eduskunnassa olla Lähi-idän konfliktien asiantuntijoita. Kotoiselta eduskunnalta Suoniemi toivoisi silti enemmän ymmärrystä ennakkoluulojen sijaan. ”Vaikuttimet ovat kuitenkin kaikkialla aika samanlaisia. Ihmisillä on toiveita, he haluavat elättää perheensä ja lapsilleen paremman tulevaisuuden. Lähtökohdat ovat erilaisia.” Arvot ovat koventuneet. Suoniemi toivoo, että Suomessa päästäisiin kohti suvaitsevaisempaa ajattelua. Poliitikon tehtävänä on ottaa rohkeammin kantaa suvaitsevaisuuden puolesta. ”Sananvapauteenhan ei kuulu toisten loukkaaminen. Vastuun ja vapauden käsitteet ovat olleet hakusessa viime aikoina. Puolustan henkeen ja vereen toisten oikeutta sanoa mielipiteensä, mutta toisten loukkaamista en hyväksy. Sama pätee vihanlietsomiseen.” Samat tahot, jotka haluavat sulkea rajat pakolaisilta, ovat myös hanakoita leikkaamaan kehitysavusta. Suoniemi ei kiistä kehitysavun ongelmia, mutta on ottanut tiukasti kantaa leikkauspuheisiin. ”Kehitysapu menee kohteisiin, joissa toimitaan usein heikon hallinnon kanssa. Yhtenä tavoitteena kehitysavussa onkin hallinnon parantaminen. Korruptiosta jää nykyään kiinni. Edelleen on korjattavaa, mutta enää raha ei valu kyläpäälliköiden taskuihin.” Pitäisikö taloudellisesti tiukkoina aikoina auttaa ensin kotimaan köyhiä? Huoli omista kansalaisista on ymmärrettävä, mutta ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. ”Pallo on kuitenkin yhteinen. Köyhyyden poistaminen maailmanlaajuisesti – Suomi mukaan lukien – tulisi olla ensisijaisia tavoitteita.” Vuodet konfliktialueilla ovat panneet asiat mittakaavaan. ”Olen oppinut ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Meillä on ongelmia, jotka ovat monelle henkilökohtaisella tasolla isoja asioita. Kokonaisuuden kannalta suomalaisilla on asiat aika hyvin. Paniikkiin ei ole syytä. Sen näkökulmanmuutos on kirkkaana tuonut esiin.” Sekä tietoa että arvoja tarvitaan politiikanteossa. Politiikassa tehdään päätöksiä niin arvojen kuin tiedon pohjalta. Kun eri tietokäsitykset ovat ristiriidassa, astuvat kuvaan arvot. ”Ihmiset tekevät valintoja myös tunteiden pohjalta, mikä on hyvä asia. Myös omatunto on välillä tärkeä tekijä. Olisi aika kovaa ajattelua, että tunteet eivät saisi vaikuttaa tekemiseen.” Oman lisänsä tuovat ideologiat. ”Ideologiat jäsentävät maailmaa. Arvioimme omia ja toisten ideologioita. Tämän on huomannut Lähi-idässä. Se, että tuntee toisen ideologian perusteet helpottaa vuorovaikutusta ja ennen kaikkea ymmärrystä.” Ideologisia kamppailuita on käyty myös Suomessa esimerkiksi kotihoidontuen ja tasa-arvoisen avioliittolain tiimoilta. Tasa-arvo ei ole Suoniemelle vain vähemmistökysymys. ”Tasa-arvo on yhtä paljon vähemmistöjen kuin enemmistön asia. Tietysti se näkyy leimallisesti enemmän vähemmistöjen kohdalla, koska ne kokevat enemmän syrjintää.” Oikeudenmukaiseksi kansalaiseksi Suoniemi on kasvanut pienestä pitäen. Pienellä paikkakunnalla ei oikeastaan keskusteltu esimerkiksi homoudesta tai ulkomaalaiskysymyksestä, mutta perheessä ajateltiin liberaalisti. ”Tasa-arvo on ollut muuten perheessämme esillä. Äiti oli hieman koulutetumpi ja eteni urallaan. Olen tottunut siihen, että miehet ja naiset ovat samalla viivalla. Vanhempien tuttavissa oli esimerkiksi paljon opettajia, joiden piirissä tasa-arvo oli itsestään selvä asia jo 70-80-luvuilla.”

Kaupunki Kaupunki on liberaalin ihmisen koti. Kaupunkisuunnittelusta keskusteltaessa Suoniemi nostaa ensimmäiseksi esiin talouden. ”Kaupunki on ratkaisu innovatiivisuuteen ja työn tuottavuuden lisäämiseen. Vaikka maaseudulla on paljon tärkeitä elinkeinoja, kaupungeissa korostuvat verkostot. Ihmisillä on myös entistä suurempi halu muuttaa kaupunkeihin. Siksi niitä ei voida rakentaa autoilukulttuurin varaan.” Arkadianmäeltä voidaan vaikuttaa siihen, miten vetovoimaisia kaupungeista saadaan. Yksi keino olisi mahdollistaa ruuhkamaksut, joista on hyviä kokemuksia Tukholmasta. Samoin voidaan päättää käytetäänkö valtion rahoja tienpätkään vai joukkoliikenneinvestointeihin. Asuntopolitiikalla voidaan vaikuttaa hintoihin ja esimerkiksi asuntojen kokoihin. Huutavin pula on pienistä asunnoista. ”Nämä ovat pohjimmiltaan arvopohjaisia valintoja, jotka vaikuttavat myös merkittävästi valtiontalouteen.” Kun suomalaisia kaupunkeja on rakennettu autoilun ehdoilla, etenkin pyöräily on jäänyt heikkoon asemaan. ”Kuntien talouden ja kansanterveyden tähden tulisi kannustaa ihmisiä taittamaan lyhyet matkat pyörällä.” Lyhyt matka on joissakin laskelmissa ollut seitsemän kilometriä. Tampereen mittakaavassa se tarkoittaisi matkaa Kalevasta Pispalaan. Suoniemelle pyörä onkin tyypillisin kulkuväline. Paitsi kulkupeli se on hänelle myös harrastus. Kotona rakentelua ja lisäosia odottaa käsintehty italialainen runko. Puheet Tampereen vanhimmasta hipsteristä pitävät siis edelleen kutinsa.

Alkoholi Liberaalimpaa alkoholipolitiikkaa kannattavan Suoniemen mukaan saatavuuden rajoittaminen ei ole tämän päivän keinovalikoimaa. Samoin hän olisi valmis höllentämään myyntiaikoja. Hinta on kätevä keino sääntelyyn, mutta sitäkin voisi käyttää monipuolisemmin, esimerkiksi madaltamalla ravintoloissa myytävän alkoholin verotusta. Tällä voitaisiin vähentää myös perheväkivaltaa, jonka taustalla on yllättävän usein viinapiru. Nykyinen järjestelmä on osaltaan edistänyt kulttuuria, jossa juodaan paljon laatuun katsomatta. Parempaan päin ollaan kuitenkin menossa. ”Olutkulttuuri on nousussa. Samaan aikaan on vaikea löytää myyntikanavia keskiolutta vahvemmille tuotteille, joita suurin osa hyvistä oluista on.” Alkon monopoli saattaa ajaa yhä useammat tilaamaan jatkossa erikoistuotteita ulkomailta tai tuomaan matkoilta. Suoniemi ottaa esimerkiksi libanonilaiset viinit, joista Alkossa on lähinnä halvimpia ja huonolaatuisimpia. ”Minulla on kotona kymmenen pulloa giniä, kaikki eri merkkiä ja kaikki sellaisia, joita ei saa Alkosta. Vuodessa juon kuitenkin vain noin kaksi pulloa.”

Perustulo Suoniemi näkee, että alkoholihaittojen torjunta ja vastuullisen kuluttajan valinnanvapaus ovat yhdistettävissä. Vaikka hän on tässä suhteessa liberaali, on yhteiskunnalla vastuu alkoholin haitoista. ”Ei vastuu ole joko yhteiskunnalla tai yksilöllä, vaan kaikilla. Yhteiskunnan pitää olla hereillä. Näkisin, että alkoholismissa suurin tekijä ei ole alkoholi. Taustalla on varsinainen hyvinvointivyyhti, jossa on niin syrjäytymistä, työttömyyttä kuin mielenterveysongelmia.” Kyse on suuremmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta pelkkien alkoholihaittojen sijaan. Esimerkiksi toimeentuloturva tarvitsee uudistamista. ”Tarvitsemme nykyisen passivoivan järjestelmän sijaan aktivoivaa toimeentuloturvaa. Tähän auttaa perustulo. Sen myötä voisi ottaa nopeasti lyhytaikaistakin työtä vastaan ilman tulonmenetyksiä ja paperisotaa.” Kaiken työn pitäisi Suoniemen mukaan olla aina kannattavaa. Perustuloa voidaan täydentää harkinnanvaraisilla tuilla. Perustulo kannustaisi alinta tuloluokkaa. Palkkatulojen progressiolla puolestaan taattaisiin, että perustulo olisi yhteiskunnan kädenojennus, jota ei tarvitse anoa.

Kulttuuri Toimeentulon ohella ihminen tarvitsee elämänsisältöjä. Suoniemelle niitä edustavat erityisesti urheilu ja kulttuuri – joita ei myöskään tarvitse nähdä vastakkaisina. Vastakkainasettelun taustalla Suoniemi näkee osittain kamppailun samoista rahoista. ”Miellän urheilunkin kulttuurin muodoksi. Ei ole mitään syytä asettaa oopperaa ja jalkapalloa vastakkain. Sivistysvaltiossa pitää olla Kansallisooppera. Leikkauksista puhuttaessa kulttuurin ja urheilun asema on mielenkiintoinen. Molempien tuen yhteenlaskettu osuus valtion budjetista on 1,2 prosenttia. Valtiontalouden alijäämää ei kurota umpeen, vaikka kaikki tuki leikattaisiin. Niistä ei siis kannata leikata.” Sen sijaan voidaan kyseenalaistaa, onko tuet tällä hetkellä liian tiukasti betonoitu. Esimerkiksi perinteisten lajiliittojen tuet saattavat säilyä, vaikka rinnalle nousisi uusia suosittuja lajeja. ”Tuen jakamisessa ei pitäisi liikaa mennä siihen, että se mikä myy, on hyvää. Taiteen on oltava vapaa ja pystyttävä kritisoimaan vallitsevia käsityksiä.” Teatterikesän hallitukseen kuuluva Suoniemi nostaa esiin sen, miten vaikkapa suosittu farssi saa ihmiset liikkeelle, mutta kokeilevammalla ja ristiriitaisemmalla esityksellä voi olla keskustelua herättävä ja kriittisempi rooli. Jos poliitikot ovatkin myötämielisiä kulttuuria ja urheilua kohtaan, konkreettiset ehdotukset ovat jääneet vähemmälle. Suoniemellä on tarjota niitäkin. Julkisten tilojen rakentamiseen tai kunnostamiseen käytetyistä rahoista yksi prosentti tulisi käyttää taiteeseen. Kulttuurilaitosten toimintaa tulee avata ulospäin. ”Teatterikesässä olemme lisänneet ilmaisnäytöksiä ja katuteatteria. Laitosteattereiden lastennäytelmät ovat kiertäneet kouluja.” Tämä tietää kuitenkin lisätyötä ilman tuloja teattereille. Siksi valtionapua voitaisiinkin korvamerkitä koulutoimintaan ja esimerkiksi taidekasvatustyöhön myös muissa kunnissa. Vastaavaa harkintaa voidaan käyttää myös liikunnan tukemisen saralla. Lähiliikuntapaikoissa voidaan suosia monikäyttöisyyttä ja pitää huolta kaikkien käytettävistä ilmaisvuoroista. Vastuu liikunnallisen elämäntavan edistämisestä on niin kunnilla, poliitikoilla kuin yksilöilläkin. Suoniemi kertoo, ettei itse arvota eri liikuntamuotoja toisten ohi. Jokainen voi löytää itselleen mieluisen liikunnanmuodon. Kun kaupunki tukee urheiluseuraa tai tapahtumanjärjestäjää, on kyse palvelun tuottamisesta kaupungille. ”Kun järjestimme kaupungin tuella kaksipäiväisen minifestivaalin Laikunlavalla, koimme, että meillä on vastuu järjestää hyvä tapahtuma kaupungille. Kyse ei ole enää niinkään lahjoituksesta, vaan tilauksesta.”

VILLE HÄMÄLÄINEN

LEHDEN SISÄLLYSLUETTELOON