Tulivatko leipäjonot jäädäkseen?
Juhana haastattelee köyhyystutkija Maria Ohisaloa
Julkaistu alunperin Juhana Suoniemen vaalilehdessä 24.3.2015
Maria Ohisalo, tutkit työksesi köyhyyttä, leipäjonoja ja syrjäytymistä. Olet ollut melko paljon julkisuudessa teemojesi kanssa ja sinua pidetään yhtenä maamme johtavista köyhyysasiantuntijoista. Minkälaisia epäkohtia ja kohtaloita on köyhyyden, leipäjonojen ja syrjäytymisen takana?
Olemme haastatelleet lähes 3500 ruoka-avussa käyvää ihmistä eri puolilla Suomea. Leipäjonot eivät jääneet vain lama-ajan laastariksi, vaan niitä on nykyisellään enemmän kuin koskaan aiemmin. Kymmenet tuhannet ihmiset hakevat niistä apuaan. Suurimmat syyt ovat asuntopolitiikan epäonnistumisissa, suurissa kaupungeissa asuminen syö ison osan ihmisten tuloista ja asumistuki valuu vuokranantajille. Perusturva on Suomessa tutkitusti riittämättömällä tasolla. Leipäjonoon voi nyky-Suomessa päätyä niin matalasti kuin akateemisesti koulutettuja, perheellisiä ja perheettömiä. Moni jonottaja on kuitenkin ikääntynyt, elää perusturvan varassa, on eläkeläinen tai työtön, asuu yksin ja hänelle jää kuussa käytettäväksi alle 100 euroa pakollisten menojen jälkeen. Jonoon päätymisen syyt ovat lukuisat pitkittyneestä työttömyydestä pieneen eläkekertymään ja velkaantumiseen.
Oletko havainnut mitään tiettyä kaavaa, miten köyhyyteen joudutaan? Periytyykö köyhyys?
Tutkimukset osoittavat, että köyhyys ja huono-osaisuus vaikuttavat merkittävästi lapsen tulevaisuuteen. Jo lasten syntymäpainoja vertailemalla nähdään, että usein toimeentulotukeen turvautuneiden vanhempien lapset painavat syntyessään keskimäärin vähemmän kuin muut. Erityisesti äidin koulutus periytyy. Jos tuemme kotiäitiyhteiskuntaa, tuemme myös lasten luokkayhteiskuntaa.
Mitkä olisivat tärkeimmät keinot auttaa köyhyydessä eläviä? Onko meillä varaa poistaa köyhyys?
Köyhyyden poistamisesta täytyy uskaltaa puhua. Aikanaan hallitus linjasi poistavansa pitkäaikaisasunnottomuuden. Tämä ohjelma oli toimiva, rakennettiin lisää asuntoja ja asunnottomuus todella lähti laskuun. Sitä seuraava hallitus halusi enää ”vähentää” sitä. YK:n tavoitteena poistaa köyhyys globaalisti vuoteen 2030 mennessä. Tässä on kunnianhimoa, jota toivoisi Suomeltakin. Suomessa pitää parantaa perusturvan tasoa ja kokeilla perustuloa.
Olet puhunut paljon sinkkujen asemasta. Olet myös politisoinut sanaan ”sinkku” liitettyjä merkityksiä. Sanoit City-lehden kolumnissasi, että niin kauan kun puhutaan sinkuista, ei tehdä politiikkaa.
On tärkeää erottaa toisistaan yksin asuminen, yksin eläminen ja yksinäisyys. Suomen lähes miljoonasta yksin asuvasta iso osa ei ole köyhiä ja kurjia, vaan elämäänsä tyytyväisiä. Joillekin yksin asuminen on pakkovalinta. Sinkuista puhuminen taas häivyttää politiikan taustalle: Jos sinkut ovat julkisuudessa vain viihdeohjelmien puolisonmetsästäjiä, ei päästä ilmiössä pintaa syvemmälle. Politiikalla pitää helpottaa köyhyysriskissä elävien yksin asuvien tilannetta ja luoda väyliä ulos yksinäisyydestä. Yksin asuvien asemaa pitää parantaa tukemalla pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen tuotantoa. Samoin on aika yhdenvertaistaa lainsäädäntöä, joka kohtelee yksin asuvia epätasa-arvoisesti yhdessä asuviin verrattuna: kotitalousvähennyksen tulisi olla kotitalouskohtainen, ei henkilökohtainen, isien pitäisi saada isyyspäivärahansa, vaikka eivät asuisi lapsen äidin kanssa yhdessä ja niin edelleen. Yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa järjestämällä asumista, palveluita ja julkisia tiloja niin, että ihmiset pääsisivät nykyistä paremmin kohtaamaan toisiaan.
Maria Ohisalo on 30-vuotias helsinkiläinen valtiotieteiden maisteri ja tutkija. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana aiheenaan leipäjonot, suomalainen ruoka-apu ja huono-osaisuus laajemmin. Ohisalo on ehdolla eduskuntaan Helsingin vaalipiirissä.