Mitä toivot seuraavan hallituksen kulttuuripolitiikalta?
Julkaistu alunperin Juhana Suoniemen vaalilehdessä 24.3.2015
Kulttuurikeskustelu on aktivoitunut viimeinkin tänä keväänä. Eri mediat ovat nostaneet kulttuuripolitiikan kysymykset aktiivisesti esiin. Esimerkiksi Ylen kulttuuritoimituksen esimies Janne Mällinen ihmetteli taannoin, miksei suurten puolueiden vaaliohjelmissa mainita kulttuuria lainkaan. Me kysyimme kolmelta tamperelaiselta eri taiteenalojen osaajalta, millaista taidepolitiikkaa nämä toivoisivat tulevaisuudessa.
Eriikka Väliahdenäyttelijä
”Uudelta hallitukselta toivon intohimoista otetta kulttuuripolitiikkaan. Kulttuuri ei ole vain pakollinen menoerä, jonka avulla saadaan kivaa taustapöhinää kokkareille. Suomalaista kulttuurivientiä on tuettava. Suomalainen teatteri-, tv- ja elokuvaosaaminen on alikäytetty resurssi. Muut pohjoismaat ovat jo vauhdissa, me vasta lähtökuopissa. Rahaa tarvitaan myös siihen, että Suomen loistavat kulttuurilaitokset saadaan avautumaan ulospäin. Tähän hyviä keinoja ovat kiertueet sekä ryhmien ja laitosteattereiden yhteistyö, jopa kansainväliset yhteistuotannot. Toivon myös, ettei kuvitella, että kaikki viisaus ja kauneus asuu pääkaupunkiseudulla. Taide ei saa olla vain etelän eliitin leikkikenttä. Laitosteattereiden ja orkestereiden ympäri maan on saatava riittävästi tukea, jotta lippujen hinnat saadaan pidettyä kurissa ja paikallinen taideyhteisö elävänä. Myös Helsingin ulkopuolella tehtävää tv- ja elokuvatuotantoa olisi syytä tukea aiempaa runsaammin. Miksi Tampereella ei esim. tuoteta nykyistä enemmän elokuvia, vaikka osaamista olisi? Toivon, että tulevaisuudessakin Suomessa voi toimia ammattitaiteilijana ja jäädä jopa eläkkeelle niinkin eksoottisesta ammatista kuin näyttelijä, muusikko tai kuvataiteilija. Toivon että päättäjät ymmärtävät taiteen monimuotoisuuden ja kunnioittavat sitä. On olemassa taidetta, joka saattaa tuottaa jopa rahaa. On olemassa taidetta, joka tuottaa mielihyvää, lohtua ja viihdyttää. On olemassa taidetta, joka tuottaa rahallista tappiota, mutta pelastaa päivän, jopa mielenterveyden tahi joskus jopa uskon elämään. Taiteen vapaus on pyhä.”
Jukka Salminen muusikko, valokuvaaja
”En ole itse koskaan hakenut apurahoja tai tukea mihinkään, koska olen kai hiukan “tyhmä” ja laiska noissa asioissa. En kuitenkaan koe että taiteen kuuluisi olla kustannustehokasta, ajatuksella ”jos taide myy niin se on hyvää”. Suuret innovaatiot ja ideat vaativat toteutuakseen tukea ja rahoitusta, ja koen että taiteen kentällä se on erityinen lähtökohta hyvän “tuotteen” tekemiseen. Konkreettisesti ajatellen taiteilijan on hankala tehdä parasta mahdollista taidetta, jos joutuu koko ajan tekemään työtä Siwan kassalla henkensä pitimiksi. Kaiken hyvän taiteen ei täydy syntyä kärsimyksestä ja ahdistuksesta. Avoin ja rehellinen keskustelu taiteesta ja luovien alojen yrittäjyydestä täytyisi aloittaa Suomessa kunnolla, sekä tuoda aina vain enemmän julki taiteen ja taidekoulutuksen yhteiskunnallista merkitystä. Esimerkiksi se, että peruskoulussa on mahdollisuus opiskella kuvataiteita Tampereella on tärkeämpää kuin se, ettei halukkaat saa ikinä selvitettyä, olisiko heistä taiteilijoiksi. Eri kulttuurinalojen tukeminen saattaa olla epäsuhtaista. Kyllä Suomessa pitää olla ooppera. Se on tärkeä osa sivistysvaltiota. Eikä sitä täydy viihteellistää, kuten ei elokuvaa tai teatteriakaan. Rillumareille on paikkansa ja se tuntuu uppoavan kansaan aina. Eikä siinäkään vikaa ole. Ehkä peräänkuulutan tasapuolista eri kulttuurimuotojen arvostusta ja kehitystä!”
Katja Muttilainen visualisti, valosuunnittelija
”Miksi erikseen pitää puhua kulttuuripolitiikasta, kun kaikki on tällä hetkellä kuitenkin vain talouspolitiikkaa? Miksi ammattiin valmistuneiden taiteilijoiden pitäisi harrastella ammattiaan, eli tehdä työtä ilman palkkaa? Olen neljäkymmentävuotias, korkeakoulutettu kulttuurialan ammattilainen, jolla on tähän päälle vielä toinen koulutus. En pyrkimyksistäni huolimatta ole työllistynyt, enkä enää usko sen olevan koskaan mahdollista. Olen masentunut ja luopunut toivosta. Mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? Tällä hetkellä ainoa tapa saada edes jonkinlainen toimeentulo, olisi se, että myyn asuntoni, eroan avopuolisostani ja muutan vuokra-asuntoon, jolloin yhteiskunta tukisi minua asumistuella, sosiaalietuuksilla ja peruspäivärahalla. Tämän jälkeen käyttööni jäisi kuukaudessa maksettujen kulujen jälkeen noin 400€ ja lisäksi voisin vielä tienata sen n. 300€ ennenkuin etuuteni pienenisivät. Entäs jos lopetettaisiin kaikki kulttuuri ja taide koko yhteiskunnasta? Eipä menisi rahaa sitten enää siihen tai turhaan koulutukseen, ja voisimme vaikka kymmenen vuoden kokeilun jälkeen tarkastella, mikä on meininki. Oma tilanteeni ei siinä muuttuisi mihinkään suuntaan.”
Juhana kommentoi:
”Haastatteluista käy ilmi pari kulttuuripolitiikan tärkeää näkökulmaa. Kulttuurin merkitystä ihmisten elämän sisältönä ja hyvinvoinnin tuojana ei aina täysin ymmärretä. Olisiko siis aika luopua sanan korkeakulttuuri käytöstä, sillä ainakaan minä en osaa sanoa kumpi on merkittävämpää, ooppera vai jalkapallo-ottelu. Kulttuurin kansantaloudellinen merkitys on huomattava. Kulttuurilaitosten avautuminen ulospäin olisi erittäin tärkeä idea, jolla tuomme iloa ja merkityksiä entistä useamman ihmisen elämään. Lasten huomioiminen on avainasemassa. Olen työskennellyt vuosia tapahtumatuotannon parissa, ja kokemukseni vahvistavat Katja Muttilaisen havainnot kulttuuri- ja tapahtumatyöntekijöiden työmarkkinatilanteesta. Ei voi olla oikein, että henkilö opiskelee vuosia korkeakoulussa, jonne on ollut vaikea päästä, ja sitten häneltä odotetaan lähes ilmaista työntekoa.” MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET? Jatka keskustelua!