MIELIPIDE: Perustulon toteuttamisen aika on nyt!
Yrittäjä ja pitkän linjan vihreä aktiivi Simo Ruottinen kirjoittaa perustulosta vaalilehtemme sähköisillä lisäsivuilla.
Sosiaaliturva on rikki. Mutta korjaavatko sen ne puolueet, jotka ovat käyttäneet suurinta valtaa viime vuosina? Norminpurkutalkoista on tullut tyhjä muotihokema, mutta sosiaaliturvan puolella olisi todelliset norminpurkutalkoot paikallaan! Työ ja sosiaaliturva on voitava yhdistää. Itsekin pk-yrittäjien arkea tuntevana näen, että tämä koskee myös yrittäjänä tehtyä työtä. Tämän perustulo ratkaisee kaikkein yksinkertaisimmin. Rakenteellisten uudistusten tarve myös sosiaaliturvassa on tosiasia, eikä kasvavaa kannatusta nauttivaa ideaa, perustuloakaan voi mikään puolue omia yksin itselleen, vaikka Vihreät onkin sitä perusteellisesti ja johdonmukaisesti ajanut. Keskustapuolueen puheenjohtajan, todennäköisesti seuraavan pääministerimme, esittämät perustulokokeilut on nyt jos koskaan mahdollista saada hallitusohjelmaan.
Suomen perustuloverkoston käynnistämän perustuloa ajaneen kansalaisaloitteen jälkeen yhteiskunnallisessa keskustelussa on tapahtunut paljon. Vaikka verkostolla ei ollut riittävästi resursseja saada perustuloaiheiseen kansalaisaloitteeseen vaadittua 50 000 nimeä puolen vuoden kampanjan aikana, verkosto onnistui tavoitteissaan erinomaisesti: suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän uudistamistarpeista keskustellaan, perustulokokeiluja esitetään seuraavan hallituksen ohjelmaan ja YLEN mukaan jopa lähes kaksi kolmesta eduskuntavaaliehdokkaasta ja ajatuspaja E2:n mukaan jopa lähes 80% kansalaisista kannattaa perustuloa.
Sosiaaliturvaa koskevissa keskusteluissa olemme nähneet viime aikoina ay-liikettä lähellä olevien tahojen ehdotuksia reformistisista parannuksista tukijärjestelmiin ja selkeitä suuntaviivoja konservatiivisen ‘osallistavan’ sosiaaliturvan malleista. Kuluvan vaalikauden hallituksetkin ovat ottaneet myönteisiä askelia työn ja sosiaaliturvan yhdistämisen suuntaan. Libera-ajatuspaja on esittänyt perustilimallinsa ja Sitra pitänyt seminaarin “osallisuustulosta”, joka ammentaa perustulokeskustelusta lisäten siihen ‘osallisuudesta ja merkityksellisestä tekemisestä syntyvän hyvinvoinnin’. Juhana Vartiainen ja Anders Borg esittävät selvityksessään työn tarjonnan lisäämisen olevan välttämätöntä. Väitän, että osallisuuden ja työn tarjontaan liittyvien ongelmien ratkaiseminen on järkevintä, yksinkertaisinta ja vähiten byrokraattista toteuttaa perustulolla.
Perustulokeskustelussa puhutaan aivan liikaa pelkästään tukien varassa kokonaan elävistä ihmisistä, vieläpä ikäänkuin he olisivat homogeeninen massa. On syytä puhua mieluummin elinkaarituloista ja näkökulmaa kannattaa laajentaa perustoimeentulosta kokonaistulonsiirtoihin. Minimietuudet edustavat hyvin pientä osaa julkisen talouden budjetista ja vain pieni väestönosa elää minimietuuksien varassa – saati väärinkäyttää niitä. Loppujen lopuksi suurin osa työssäkäyvästäkin väestöstä saa tulonsiirtoja ja toisaalta maksaa maailman korkeimpiin kuuluvan kokonaisveroasteen veroja. Yhteiskunnan tulonsiirtoja pitäisi saada kokonaisuudesssaan läpinäkyviksi.
Entä voisiko perustulo ”norminpurkutalkoina” tuoda merkittäviä byrokratiasäästöjä? Luultavasti oleellisempaa on vapauttaa byrokratiasta ihmiset toimimaan kuin vähentää hallinnon resursseja – toki niitä pitää ohjata ihmisten auttamiseen lomake- ja kuittirumban pyörittämisestä. Toisaalta työvoimahallinnon vuosittain kuluttamasta n. 2,6 miljardista eurosta vain puolet menee etuuksien maksamiseen, joten varmasti perustulo mahdollistaisi myös säästöjä.
Vaikka perustulokokeiluiden saaminen seuraavaan hallitusohjelmaan voi näyttää jopa todennäköiseltä, ei silti ole yhdentekevää, ketä ja minkä puolueen perustuloa sinänsä kannattavaa ehdokasta vaaleissa äänestää. Perustulokokeilut on kuitenkin asia, jonka toteutustapoihin ja lähtökohtiin pitää osata vaikuttaa, koska näkemykset perustulon tarpeellisuudesta ja sosiaaliturvan uudistamisesta jakavat kuitenkin edelleen mielipiteitä ja myös puoluekenttää. Nyt on vaikutettava siihen, että hallitus sitoutuu perustuloon jo hallitustaipaleen alussa ja kokeilut toteutetaan siinä hengessä, että niillä haetaan vain parasta perustulon toteutustapaa ja viilataan sen parametrit kohdalleen. Rajalliset kokeilut eivät kerro kuitenkaan kaikkea perustulon dynaamisista vaikutuksista pitkällä aikavälillä, joten jos perustuloon ei sitouduta jo ennen kokeiluita, vaarana on uudistuksen momentumin hukkaaminen. En halua nähdä 2019 eduskuntavaalien alla taas uudestaan samoja juupas-eipäs -väittelyitä aiheesta. Ei anneta perustulon kaatua samalla tavalla kuin välttämättömät soteuudistukset ovat uudestaan ja uudestaan kaatuneet!
Simo J. Kr. Ruottinen Suomen perustuloverkosto