Vihreissä tuntuu olevan aika ajoin kova pulina siitä, pitäisikö puolueen keskittyä kaupunkien lattea kittaavien kaupunkilaisvihreiden, jotka tuntevat enemmän Euroviisukappaleita kuin lintulajeja vai muun Suomen juurevan ympäristöväen asioihin. Sanotaan ympäristöasian unohtuneen liberaalien kaupunkilaisten milloin minkäkin asian vuoksi. Toisaalta sanotaan kannatuksen asuvan kaupungeissa.

Molemmat väitteet ovat sekä vääriä että oikeita. Kannatuksemme todella asuu suurissa kaupungeissa, mutta muualla on kova potentiaali kasvattaa sitä. Tämän osoitti esimerkiksi Mänttä-Vilppulan lähes 10 % kannatus viime kuntavaaleissa. Tosiasia on myös se, että muuttoliike maalta kaupunkiin on edelleen voimissaan. Emme silti voi unohtaa maaseutua. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat laittaa itsensä likoon. Tarvitsemme matalan kynnyksen tupailtoja, niin maalla kuin kaupungeissakin. Ykkösketjumme tuleekin nyt  jalkautua tosissaan kaikkialle. Tämä kova työ on tehtävä, sillä kammottavan vaalituloksen jälkeen mainos- ja viestintäbudjettimme romahtavat. Tämä on oikeastaan hyvä, sillä nyt meidän pitää keskittyä määrän sijaan laatuun. ”Enemmän aikaa vähemmän roinaa”, sanoisi joku.

Ympäristökysymysten unohtuminen on ollut kritiikin yksi keihäänkärki. Osin totta, mutta vahvasti epäreilua. Ympäristöä on vihreiden toimesta kyllä pidetty esillä, mutta ydinvoiman ohella suuria tunteita herättäviä kysymyksiä ei ole ollut tai emme ole osanneet niistä tarpeeksi elämöidä. Esimerkiksi pohjoisen maankäyttökiistoissa olemme olleet Vuotosta lukuunottamatta luvattoman hiljaa. Uraanikaivokset ja Pallas olisivat paikkoja tehdä äänekkäämpää politiikkaa. Kompromisseilla teemme ehkä tulosta, mutta kovilla kannanotoilla kannatusta. Niin ne muutkin puolueet tekevät. Ja kun jotain kovasti vaatii, on sen arvo neuvotteluissa kovempi. Tässä olemme olleet luvattoman pehmeitä.

Olemme myös lähestulkoon unohtaneet maakuntatason politiikan, jossa voi vaikuttaa ympäristön tilaan yllättävän paljon. Meillä on toistaiseksi heikko edustus monien maakuntien liitoissa, ja ehkä siksi niihin ei ole panostettu. Maakuntahallituksessa saa asioita aikaiseksi, kunhan on keskusteleva ja pitää suutaan auki sekä asioitaan esillä. Tämä on oikeaa vaikuttamista, ei erityisen näkyvää mutta tehokasta. Maakunnalliset luottamushenkilöt tarvitsevat enemmän piirijärjestöjen ja kansanedustajien tukea, jotta voisimme vaikuttaa esimerkiksi maakuntakaavoitukseen painoarvoamme paremmin.