Kannatuspuheenvuoro Pekka Haavistolle

Perjantai 6.1.2012 klo 17:37 - Juhana

Tällaisen lähetin tänään Aamulehteen. Toivottavasti julkaisevat.

Pekka Haaviston sovittelijan kyvyt tekevät hänestä parhaan presidentin

Presidentinvaalien käydessä kuumimmillaan ja kamppailun toisen kierroksen paikasta olleessa ennätyksellisen tasainen, Aamulehden yleisönosastolla on ollut perusteltuja ja hyviä kannatuspuheenvuoroja eri ehdokkaille. Pelissä on vielä vakavasti mukana useita ehdokkaita, siksi on tärkeätä miettiä presidentiksi valittavan henkilön taitoja ja ominaisuuksia kokonaisuutena.

Jorma Ollilan vetämä brändityöryhmä päätyi suosittelemaan Suomelle kolmea vahvuusaluetta: luomu, vesi ja rauha. Kun ajatusta vie pidemmälle, voidaan todeta, että maailmalla on pulaa juuri ruoasta, vedestä ja rauhasta. Kun yksikin näistä puuttuu, muitakaan ei usein ole saatavilla. Pekka Haavisto on koko Euroopan tunnetuimpia ja kyvykkäimpiä rauhanvälittäjiä. Lisäksi hänen todella pitkä historiansa ympäristökysymysten parissa antaa hänelle mitä parhaimmat lähtökohdat edistää luomutuotannon ja vesikysymysten painoarvoa sekä Suomessa, Euroopassa että muualla maailmassa. Nämä asiat ovat vahvuuksiamme kansakuntana, samalla ne ovat Pekka Haaviston vahvuuksia.

Kilpajuoksu Afrikasta käy kuumana, mutta Eurooppa nukkuu vielä ruususen untaan. Haaviston ylivertainen asiantuntijuus Afrikan asioissa auttaisi koko Eurooppaa huomioimaan eteläisen naapurimantereemme entistä paremmin. Tämä ei tarkoita pelkästään kehitysapua, jonka kohteena eurooppalaiset Afrikan usein näkevät. Tämä tarkoittaa laajaa yhteistyötä, joka lopulta tulee hyödyttämään kaikkia osapuolia. Sitä ennen tarvitsemme välittäjää, sovittelijaa ja neuvottelijaa. Myös siksi valintani on Pekka Haavisto.

Suomella ja Euroopalla ei ole näinä epävarmoina taloudellisina aikoina varaa käpertyä kuoreensa. Meidän pitää katsoa eteenpäin. Meidän tulee puhua suvaitsevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää parantaa naisten, lasten ja heikompien asemaa. Tulevaisuus on joko valoisampi tai synkempi, kyse on valinnastamme. Siksi Pekka Haavisto on ylivertainen.

Presidentin valtaoikeudet ovat vähentyneet. Emme enää tarvitse ylintä auktoriteettia, joka mielensä mukaan jättää vahvistamatta itselleen epämieluisia lakeja tai yrittää irrottaa Suomen vuosikymmeniä tavoitellusta ja viimein saavutetusta asemasta eurooppalaisessa perheessä. Emme myöskään tarvitse taaksepäin katsovaa vastakkainasettelua, jossa erilaiset ihmisryhmät nähdään toistensa vastustajina. Haluamme tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa ihminen voi aidosti valita. Vaadimme, ettei ketään syrjitä tai kiusata. Tähän me tarvitsemme neuvottelijaa ja sovittelijaa, tähän tarvitsemme Pekka Haavistoa.

Presidenttispekulaatio

Torstai 5.1.2012 klo 21:36 - Juhana

Spekuloinpa hieman presidentinvaaleja. Tänään Yle julkaisi gallupin, jonka mukaan Pekka Haavisto on noussut jo kakkoseksi. Kaikki haastajat ovat edelleen noin valovuoden Sauli Niinistön perässä. Toki Niinistön kannatus on sulanut lähinnä diktatorisista kannatuslukemista, mutta on silti edelleen kovalla tasolla.

Oleellista YLE:n gallupissa ja hieman muissakin on se, että Niinistön suunta on vauhdilla alaspäin. Ihmiset alkavat uskoa muidenkin mahdollisuuksiin. Yleinen trendi eri gallupeissa on ollut myös se, että epävarmoja on entistä enemmän. Tämä luo uskoa sille, että saamme lopulta hyvän toisen kierroksen. Kuka sinne sitten valikoituukin, hänellä saattaa olla mahdollisuudet haastaa Niinistö vahvasti. Pitää muistaa, että ennenkin kisat ovat menneet tiukaksi toisella kierroksella, kuten Niinistö varmasti muistaa kaksintaistelustaan Tarja Halosen kanssa. Alunperinhän Halosen piti voittaa vaali jo ensimmäisellä kierroksella. Nyt asetelma on suunnilleen samanlainen.

Kuka sitten on se Niinistön vastustaja toisella kierroksella? Kuka sen tietäisi? Ehkä joku vedonlyöntitoimisto. Esitän nyt arvioini eri ehdokkaiden osalta. Arviooni vaikuttaa lähinnä kannatuksen suunta eri gallupien mukaan ja lähtötilanne sekä puolueen organisaation tuki.Otan huomioon vain varteen otettavat ehdokkaat, joten kolme viimeistä jää nyt laskuista, sillä he ovat mukana pitämässä puolueensa värejä esillä. Tähän kastiin voisi lakea myös Arhinmäen, jos hänen vaikutuksensa kahteen muuun ehdokkaaseen ei olisi niin suuri.

Aloitan Arhinmäestä. Hän on mukana ilmeisen vastentahtoisesti vain puolueensa lippua heiluttaakseen. Hän näyttelee osansa hyvin. Arhinmäki puhuu paikallispolitiikkaa, pitää esillä vasemmiston arvoja, puhuu syrjäytymisestä jne. Tärkeitä asioita, mutta presidenttiyden ytimeen Arhinmäellä ei ole ollut juuri mitään sanottavaa. Mukava poika, mutta väärässä paikassa. Kaupunkilainen ns. vihervasemmisto tosin pitää hänen puoltaan "viimeiseen syrjäytyneeseen", kuten joku koiranleuka Facebookissa sanoi. Hänen vaikutuksensa on kuitenkin varsin merkittävä sekä Haaviston että Lipposen äänimäärään.

Toinen lähes varma putoaja on Lipponen. Hän ei ole enää mukana tosissaan. Hän ärhentelee, kiukuttelee ja piikittelee muita ehdokkaita. Käyrä on alaspäin eikä puolueen vaaliorganisaatiolta tule juurikaan tukea. Vielä syksyllä Lipposella ei ollut ollenkaan kampanjatyöntekijää. Siinä ei paljoa SAK:n tuki auta (Aamulehden 5.1. mukaan yli 100 000 €. Tieto oli kysytty Lipposen kampanjalta. Sähköistä linkkiä en löytänyt.). Hanskat ovat tiskissä. Lipposen merkitys on viedä ääniä muilta kilpailijoilta. Arvelen, että eniten Haavistolta.

Soini näytti välillä jo varmalta kakkoskierrokselle. Nyt ei niin enää ole. Perussuomalaiset kampanjaorganisaatio on valovuoden edellä aikaisempaa tasoaan ja paranee koko ajan. Mutta edelleen heidän heikkoutensa on se, että se yksi mies kantaa liikaa harteillaan. Vaikka Soini onkin näköjän kovaa tekoa, ei hänkään jaksa vuosikausia yksin maata kiertää. Syksyllä pitäisi jaksaa taas ja vaaliväsymys on laihtumisesta huolimatta varsin näkyvää. Soini ei mitä ilmeisimmin halua presidentiksi, ja se kyllä näkyy. Hänen ulkopoliittinen osaamisensa ei myöskään vakuuta. Epäselvät heitot EU:n pahuudesta on jo kuultu. Hän saattaa kuitenkin estää Väyrysen pääsyn toiselle kierrokselle.

Väyrynen on kova luu. Hän ei luovuta koskaan eikä myönnä tappiotaan. Hän ei jätä ketään kylmäksi. Hän repii ja raastaa kilpailijoitaan. Hän tietää olevansa paras mies mihin hommaan hyvänsä. Itseluottamus riittäisi maailmandiktaattorin tehtävään tai vaikka Yli-Jumalaksi. Väyrystä ei oikeasti kannata kovin moni, mutta he tekevät sen tosissaan. Onko heitä lopulta tarpeeksi? Moniko päätyy äänestämään Väyrystä ns. läpällä? En tiedä, eikä tiedä kukaan muukaan. Väyrysen kannatuskäyrä on elänyt, joten hänen kohdallaan kaikki on mahdollista. Paljon riippuu kenttäväen jaksamisesta. Etelän kaupungeissa Väyrynen on punainen vaate, joten Soinin junttikapina saattaa lopulta pudottaa Väyrysen.

Oma suosikkini Pekka Haavisto on vahvoilla. Hänen kannatuskäyränsä on ollut jo pitkään nouseva. Hitaastihan se on noussut, mutta noussut yhtä kaikki, ainoana ehdokkaana. Haaviston lisksi vain epävarmat on lisännyt kanatustaan. Lisäksi hän on ollut suosituin kakkosvaihtoehto ja hänen äänestäjänsä ovat olleet varmimpia kannastaan. Haaviston kampanjaväki on ottanut sosiaalisen median suvereenisti haltuunsa ja hänen esiintymisensä ovat olleet rentoja, rauhallisia ja asiantuntevia. Pekalla on kuitenkin paljon ennakkoluuloja voitettavanaan. Alkuun luulin, että pahin on homous. Ei ole. Antoni Floresin tunaroinneista huolimatta asia ei ole ollut keskiössä. Siltä osin maailma on muuttunut paremmaksi. Suuri ongelma ei ole myöskään sivarius. Suurin ongelma on vihreys. Perineisesti vihreät on ollut ideologisesti lähellä vasemmistoa. Heikommista on haluttu pitää huolta. Jostakin syystä, ehkä kilpailuasemasta johtuen, vihreiden ja vasemmistopuolueiden välit eivät aina ole parhaat mahdolliset. Puhumattakaan persujen ja kepulaisten viherkammosta. Ei tarvinne laittaa linkkejä. Tästä huolimatta Haavistolla on hyvät mahdollisuudet jatkoon. Ja ne hyvät mahdollisuudet johtuvat lähinnä hänen sovittelevasta persoonastaan. Hänestä yksinkertaisesti pidetään. Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että Haaviston kampanjaväki on juuri nyt kaikkein aktiivisinta. Vaalit voitetaan nyt.

Tuntuu siltä, että vain Väyrynen ja Haavisto todella haluavat presidentiksi. Niinistö on pitänyt hommaa selvänä jo niin kauan, että hänellä saattaa olla melkoisia vaikeuksia syttyä kisaan, kun joku hänet tosissaan haastaa. Ja se joku on joko Väyrynen tai Haavisto. Tuskin maltan odottaa niitä sivistyneitä vaaliväittelyitä, joita Pekka ja Sauli saisivat aikaan. Väyrysen pyrkimistä olisi todennäköisesti varsin vaivaannuttava seurata.

Päivitys 6.1.:

Vielä sellainen huomio, että talvivaali, jossa ehdokkaita on vähän, ei näy paljoa kaduilla, kuten on muiden vaalien laita. Siksi vaalivoitto tehdään esimerkiksi "tupailloissa", mediassa, somessa ja aktiivisissa keskusteluissa lehtien sivuilla ja ihmisten välillä. Tässä kisassa sekä Väyrynen että Haavisto ovat vahvoja, kumpikin omalla tavallaan.

Io Saturnalia!

Perjantai 23.12.2011 klo 20:01 - Juhana

Joulun ehkä tunnetuin esikuva on roomalainen keskitalvenjuhla Saturnalia, jota vietettiin maanviljelyksen jumalan Saturnuksen kunniaksi. Kun syyskylvöt oli saatu tehtyä, oli aika juhlia. Juhlat kestivät päiviä ja silloin mm. orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät isäntiensä seurassa. Juhliminen sisälsi myös vierailuja ystävien luona, syömistä, juomista, lahjojen antamista ja hauskanpitoa, aika paljolti kuten kotoinen Joulummekin.

Saturnalia ei toki ollut roomalaisten keksintö, vaan apinoitu kreikkalaisten Kronia-juhlasta. Kroniaa vieteettiin Saturnuksen vastineen Kronoksen kunniaksi. Kristinusko omi sittemmin Saturnalian piirteitä omaan vapahtajansa syntymäjuhlaan. Olihan kätevää, että Kristusta juhlittiin jo valmiikksi olemassa olevan juhlan aikaan.

Suomalaisessa perinteessä ehkä vastaavin juhla on ollut sadonkorjuun loppumisen juhla Kekri. Monia Kekriin liittyviä tapoja kuten kekripukki on siirtynyt Jouluun. Kristinuskon myötä kekriperinne ja Saturnaliasta vaikutteita saanut Kristuksen syntymäjuhla yhdistyivät hiljalleen nykyiseksi Jouluksi.

Voinen siis hyvällä syyllä toivottaa kaikille: Io Saturnalia! Eläkää ihmisiksi älkääkä olko pahoja toisillenne.