Author: Juhana Suoniemi - Blogi

Tammelan stadionin suunnittelukilpailun työt julkisiksi. Nyt.

Eilen 13.5. saimme Facebookin kautta käyttöön linkit Tammelan stadionin suunnittelukilpailun ehdotuksiin. Toivottavasti mahdollisimman monet halukkaat ehtivät niitä katsoa, sillä heti seuraavana päivänä kaupungilta tuli kehotus poistaa linkit.

Itse ehdin katsoa ehdotukset nopeasti läpi ja niissä oli paljon hyviä aihioita ja ajatuksia Tammelan uuden stadionin malliksi ja muodoksi. Erityisen paljon pidin ehdotuksesta, jossa oli melko ilmava stadion, ja sen lisäksi yksi rohkean korkea torni maamerkkinä. Tämä kommentti siis nopean vilkaisun jälkeen. Palaamme varmasti asiaan tarkemmin, kunhan ehdotukset tulevat uudestaan julkisiksi.

Kirjoituksen pääpointti on tällä kertaa julkisuus. Kaupunkistrategia alkaa kauniilla sanoilla avoimuudesta. Teema toistuu säännöllisesti läpi strategian. Nyt valitulla suljetulla tiedotuslinjalla pyllistetään valtuuston hyväksymälle kaupunkistrategialle. Sillä luodaan oiva kasvuilmapiiri huhuille sopimuksista ja diileistä, joita on salassa tehty ja suhmuroitu sekä varmistetaan raastava valituskierros, joka viivästyttää hanketta. Mitään hyvää ei ehdotusten salaamisella saavuteta.

Kaupunkimme pitäisi jo hiljalleen ymmärtää, että ihmisten mahdollisuus olla mukana fiilistelemässä ja miettimässä ehdotusten hyviä ja huonoja puolia, kertomassa toiveitaan ja pelkojaan sekä saamassa vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin, on edellytys onnistuneelle kaupunkikehitykselle, mutta myös onnistuneelle rakennushankkeelle. Erityisen merkittävää keskusteleva avoimuus on isoissa hankkeissa, jotka vaikuttavat satojen tai jopa tuhansien ihmisten elinpiiriin.

Minua en ymmärrä tätä ummehtunutta tiedotuslinjaa, jolla vaarannetaan yhden jos toisenkin kärkihankkeemme jouheva eteneminen. Kannattaa muistaa, että Tammelan stadion on pormestariohjelmassamme yhtenä varta vasten nimeltä mainittuna tavoitteena. Sitä ei saa nyt pilata puuttuvalla avoimuudella ja välttelevällä viestinnällä. Viestinnän pitää oikeasti tulla sinne, missä huolestuneet kansalaiset ovat. Viestinnän pitää olla kansalaisen saatavilla helposti muulloinkin, kuin viraston päättämässä yleisötilaisuudessa, jossa aina aika loppuu ja ujompi ei saa sanottua. Avoimella viestinnällä voi vain voittaa.

Eikö tätä jo opittu Tammela-projektista, joka meni lukkoon isolta osin olemattoman avoimuuden takia. Huhut saivat vallan ja siksi esimerkiksi eräs nykyinen valtuutettu sai vuolla kultaa viime vaaleissa kulkiessaan Ei toriparkille -liivin kanssa pitkin Tammelaa keräämässä nimiä adressiin toriparkkia vastaan ja vastustamassa samalla kaikkea täydentämistä. Toki itsekin pidän toriparkkia tarpeettomana hankkeena niin kauan, kuin Tammela on pullollaan puolityhjiä parkkipihoja. Niiden käyttö vain pitää saada tehokkaammaksi, ja parkkiongelma on ratkaistu, mikäli mitään parkkiongelmaa ylipäätään on.

Eurooppa tarvitsee poliitikkoja, joilla ei ole liian vahvoja taloudellisia riippuvuussuhteita etujärjestöihin – tue omaa ehdokastasi

Alkuun onnittelut sekä Pyrinnölle odotetusta finaalipaikasta, Ilvekselle sunnuntain huikeasta 4-1 kotivoitosta Tammelassa, Ilves-Kissoille 0-1 yllättävästä vierasvoitosta Turussa ja Ilveksen naisille lauantaisesta hienosta Suomen Cupin välierävoitosta. Hyvä Tampere! 

Sitten varsinaiseen asiaan. Vaalirahoitus nousi taas viime viikolla keskusteluun, kun Antti Rinne valittiin SDP:n puheenjohtajaksi. Rinne oli saanut merkittävää tukea puheenjohtajakisaan mm. Metalliliitolta, kuten tästä HS:n helmikuisesta uutisesta ilmenee. Ammattiyhdistys tukee vasemmistopuolueita muutenkin vuosittain merkittävillä summilla ja tämä on ainakin demarien mielestä ihan ok. Näin on vaikka aika moni liittojen jäsen äänestää ja kannattaa ihan muita puolueita, kuten vaikkapa perussuomalaista, vihreitä tai on täysin sitoutumattomia. Kepun vaalirahoitussotkut on raastupia myöden koluttu ja vaalitukea jakavat tietysti myös elinkeinoelämän toimijat ja erilaiset säätiöt, jotka on tähän tarkoitukseen perustettu. Yhteensä näissä etujärjestöjen tuissa puhutaan sadoista tuhansista euroista, joilla vanhat puolueet voivat ostaa itselleen näkyvyyttä. 

Tämä sinänsä laillinen, mutta minusta melkoisen kyseenalainen demokratian osa-alue liittyy Eurovaaleihin siten, että kaikilla puolueilla ei tällaista perusrahoitusta ole. Tämän vuoksi on tärkeätä auttaa tiukemmilla olevia ehdokkaita heidän vaalityössään. Menestys Eurovaaleissa vaatii kuukausien työn ja omistautumisen. Tämä edellyttää joko omia säästöjä tai ulkopuolista tukea. Ja oikeudenmukaisempi Eurooppa ja eurooppalaiset tarvitsevat poliitikkoja, joilla ei ole liian vahvoja taloudellisia riippuvuussuhteita etujärjestöihin. 

Tuki voi olla myös muuta, kuin rahaa. Se voi olla tukitapahtuman järjestäminen omassa kunnassa tai vaikkapa kotonaan, se voi olla julkinen tuen ilmaus tai se voi olla osallistuminen jonkun muun järjestämään tilaisuuteen. Kaikkein helpoiten voi ollaa avuksi, jos kertoo kavereilleen, että minä olen mukana tukemassa ehdokastani Oras Tynkkystä, tai ketä nyt satut tukemaankin. Tämän voi tehdä sosiaalisessa mediassa, paikallislehden yleisönosastossa (riippuen lehden toimituspolitiikasta) tai vaikka soittamalla tutuille ihmisille. Eivät he sellaisesta pahastu. 

Jos et halua olla näkyvästi mukana, voit lahjoittaa pienen summan toivomallesi ehdokkaalle, kuten minä olen tehnyt kahdelle ehdokkaalle: kansanedustaja Oras Tynkkyselle ja “leipäjonotutkija” Maria Ohisalolle. Luotan heihin molempiin osaavina ja yli puoluerajojen pidettyinä henkilöinä. Tukeasi arvostetaan ja pienikin summa on suureksi avuksi. Kannattaa muistaa, että Obama pääsi presidentiksi juuri pienlahjoitusten siivittämänä. Toimi siis jo tänään.

Linkit lahjoitussivuille:

Lahjoita Oras Tynkkyselle

Lahjoita Maria Ohisalolle

Muut vihreät ehdokkaat

Mikä siinä ratikassa kauhistuttaa?

Julkaisin saman tekstin Tamperelaisen blogissa 18.4.

Kirjoitetaanpa välillä Tampereen asioista.

Miksi raitiotie herättää niin paljon niin voimakasta vastustusta? Se on kuitenkin vain yksi väline järjestää joukkoliikennettä tehokkaasti. Miksi juuri raitiotie saa ihmiset, erityisesti varhaisen keski-iän ylittäneet miehet takajaloilleen?

Tätä kysymystä olen miettinyt paljon. Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys hinnasta. Onko ratikka kallis? Vastaus on, että on se kallis, mutta bussiliikenteen kehittäminen vastaamaan tulevia tarpeita on vielä kalliimpaa. Lisäksi Hämeenkadulle ei mahdu enää enempää busseja, ja nykysinkin bussit seisovat ruuhkassa anteeksiantamattoman paljon. Onneksi tähän saadaan hieman parannusta ensi kesänä, kun rautatieaseman kulman oikealle kääntyvien jono häviää bussien tieltä.

Toisena tulee mieleen kysymys matkustajamäärien riittävyydestä. Tampere on monen mielestä tuppukylä, jossa ei tarvita mitään näin suuruudenhullua. Mielipide perustuu tietämättömyyteen. Tampere on eurooppalaisittain keskikokoinen kaupunki, jollaisiin tehdään ratikoita kaiken aikaa, ja monissa olemassa olevaa linjastoa laajennetaan. Lisäksi Tampereen ratikka kattaisi enemmistön nykyisten bussilinjojen kysynnästä, koska Tampereen maantieteellinen asema kannaksella on ratikkaa kovasti suosiva.

Kolmantena tulevat mieleen pelot järjestelmän toiminnasta talvella. Tähän voi sanoa, että huoli pois. Ratikoita on monessa vaikeiden talvien kaupungeissa, ja ne toimivat yleisesti hyvin. Helsingissäkään valtaosa ongelmista ei johdu ratikasta, vaan ajattelemattomista pysäköijistä.

Neljäntenä tulee mieleen puheet bussivaihtoehdon joustavuudesta. Tällainen puhe on suorastaan älytöntä. Onko joku oikeasti sitä mieltä, että esimerkiksi Hervannan ja Keskustan välinen joukkoliikennekysyntä tulee joskus häviämään? En uskonutkaan.

Mitä tarkemmin näitä vastustajien argumentteja pohtii, sitä ontoimmiksi ne käyvät. Olenkin tullut siihen johtopäätökseen, että vastustuksessa on kyse joko jonkun intressiryhmän etujen ajamisesta tai sitten vanhempien miesten pelosta autoiluun perustuvan elämäntapansa olemisesta uhattuna. Nämä kaksi ovat ainoat perustelut, joissa on edes siteeksi perää. Intressiryhmien etuihin en halua sen syvemmin mennä, koska en tarkasti tunne verkostoja vastustuksen takana. Muutosvastarinta on kuitenkin Suomessa ollut perinteisesti voimakasta eikä uusia mahdollisuuksia osata nähdä, kun on niin kova kiire puolustaa nykytilaa ja samalla valittaa huonoja aikoja.

Yhä suurempi osa on valmis syystä tai toisesta muuttamaan tapaansa liikkua. Tähän valintaan vaikutetaan suuresti tarjoamalla nopeampia ja mukavampia tapoja kulkea. Tällainen on ratikka. Nykyaikainen ratikka ei metelöi eikä huoju, joten sillä matka taittuu nopeasti, edullisesti ja mukavasti. Eikä ole huolta autopaikasta. Kulkutapaan vaikutetaan myös kaupunkisuunnittelulla. Ratikka mahdollistaa voimakkaan ja kaupungille taloudellisesti hyvin kannattavan panostamisen täydennysrakentamiseen, joka taas suuntaa ihmisten valintoja kestäviin tapoihin liikkua.

Lohdutukseksi ikämiehille voin sanoa, että ei teiltä kukaan ole autoa pois ottamassa, kaikki eivät vain enää halua elää autojen ehdoilla. Moni haluaa vapauttaa keskustan tilaa autoilta ihmisille. Moni haluaa Keskustaan lisää ihmisiä ja elinvoimaa. Siksi moni haluaa ratikan. Minäkin haluan.

Juhana Suoniemi

Fennovoima on poliittinen ratkaisu

Tällainen kirjoitettiin Jaakkojen kanssa ja Aamulehti julkaisi 13.3.

Cupori oy:n pääluottamusmies ja Vasemmistoliiton eurovaaliehdokas Erno Välimäki (AL 9.3.) puolusti Fennovoiman ydinvoimalahanketta todeten, että hanketta ei saisi kampata ideologisista syistä. Asiaan ei hänestä pitäisi sotkea politiikkaa.

Ajatus siitä, että Fennovoiman ydinvoimaluvassa ei olisi kyse politiikasta, on erikoinen. Fennovoimasta on tullut nimenomaan poliittinen hanke, sillä useimmat taloudellisin perustein investointejaan tarkastelevat teollisuusyritykset ovat jääneet osakasjoukosta pois. Harventuneeseen osakasjoukkoon ovat jääneet jäljelle lähinnä pari teräsyhtiötä, kunnalliset sähköyhtiöt sekä uutena osakkaana tullut Venäjän entinen ydinenergiaministeriö Rosatom.

Mikäli Fennovoiman hanketta tarkastellaan puhtaasti taloudellisin perustein, pitää kysyä, mikä on se Rosatomin ja kunnallisten sähkölaitosten teollisuusyrityksiä parempi tietämys energian hinnan kehityksestä, jolle hankkeen kannattavuusväitteet perustuvat. Markkinaennusteiden mukaan Fennovoiman omakustannushinta, 50 euroa megawattitunnilta, ei tule lunastamaan tuotto-odotuksia tilanteessa jossa markkinat arvioivat sähkön hinnan pysyttelevän noin 40 eurossa megawattitunnilta vielä ensi vuosikymmennelläkin.

Osa pohjoismaista sähkömarkkinaa analysoivista riippumattomista analyytikoista puhuu vieläkin alemmista hintaennusteista. Monet päätöksiä taloudellisin perustein tekevät teollisuuden toimijat ovat vetäneet tästä omat johtopäätöksensä. Haluamme kysyä, millä logiikalla on suomalaisen teollisuuden etu tuottaa kallista energiaa markkinoille, joille naapurimaat dumppaavat ylijäämäsähköä alle Fennovoiman omakustannushinnan?

Kohtuuhintainen energia ja kotimaiset investoinnit ovat tärkeitä suomalaiselle teollisuudelle jatkossakin, ja juuri siksi lisäydinvoimaa ei kannata rakentaa. Fennovoiman alkuperäinen ydinvoimalahanke ajautui alkuperäisten toimijoiden taloudellisen harkinnan jälkeen umpikujaan. Nyt vastuullisten toimijoiden tuleekin varmistaa, että taloudellisesti kannattamatonta hanketta ei tehdä ainakaan ideologisin tai poliittisin perustein. Vaatimuksemme on sama kuin Välimäen, mutta johtopäätöksemme eri.

Jaakko Mustakallio
Kaupunginvaltuutettu (vihr)
Jaakko Stenhäll
Puoluevaltuuskunnan vpj (vihr)
Juhana Suoniemi
Kaupunginvaltuutettu (vihr