Yhä useampi haluaa asua keskustassa tai alakeskuksessa hyvien palvelujen lähellä ja tehokkaan joukkoliikenteen alueella. Tämän vuoksi lapsiluku kasvaa erityisen voimakkaasti juuri keskustassa. Päätöksenteon taustatietojen mukaan alle kouluikäisten määrä kasvaa Tampereen viidestä suuralueesta vahvasti keskisellä suuralueella. Kasvua on ollut myös eteläisellä suuralueella, paljolti Vuoreksen ansiosta. Muilla suuralueilla lapsimäärä ei enää kasva. Tämä muutos on tapahtunut aivan viime vuosina ja muutos on ollut todella nopea. Toinen nykyisin keskustaan ja alakeskuksiin muuttava ryhmä on hyväkuntoiset eläkeläiset. Myös heille tarvitaan asuntoja, joissa voi asua vielä silloinkin, kun kunto ei enää ole niin hyvä. Heille tarvitaan myös palveluita, aktiviteetteja, tapahtumia sekä esteetön kaupunki ja vaivaton joukkoliikenne. Senioritaloja on rakennettu jo paljon, mutta edelleen tarvitaan lisää.
Muutoksesta seuraa aina sekä haasteita että mahdollisuuksia. Positiivisena haasteena on löytää keskustasta ja keskustan läheltä tarpeeksi sopivia asuntoja muuttohalukkaille ja riittävästi sopivia tiloja tarvittaville palveluille. Keskustaan tarvitaan uusia asuntoja, että vanhojen hinnat eivät karkaa käsistä Helsingin malliin, samoin keskustaan tarvitaan tiloja päiväkodeille, eskareille ja kouluille. Myös leikkipuistoja tarvitaan yhä lisää. Tämän vuoksi “rakennetaan ennemmin jonnekin muualle” on ongelmallinen argumentti vastustaa milloin mitäkin rakennushanketta.
Muuttuneet asumistoiveet ja täydennysrakentaminen tarjoavat mahdollisuuden tehdä Tampereesta elinvoimaisen ja viihtyisän kaupungin. Tavoitetta helpottaa aiemmassa tekstissäni maalailemani kävely- , pyöräily- ja joukkoliikennekeskustan toteuttaminen, mutta parhaiten keskustan elinvoimaa parantavat sinne asumaan tulevat ihmiset. Täydennysrakentamisella saadaan monia etuja: keskustan elinvoima säilyy, rakennusten korjausvelkaa saadaan rahoitettua, asuinympäristöjä parannettua, ihmiset pääsevät haluamilleen alueille, joukkoliikenne tulee edullisemmaksi järjestää ja niin edelleen. Jo nyt on käynnissä paljon täydennysrakennushankkeita, toimistoja on muutettu asunnoiksi, tyhjiä tontteja ja parkkipaikkoja muutetaan asunnoiksi ja katoille rakennetaan. Kehitys vaan on ollut melko hidasta, koska täydennysrakentamisen kannustimet eivät ole kovin hyviä. Potentiaalia on, kuten kuva alla osoittaa.
Kuva: MY-arkkitehdit
Tulevalla valtuustokaudella pitää poistaa entistä pontevammin täydennysrakentamisen esteitä. Täydennysrakentamisen merkittävimmät esteet ovat korkea autopaikkanormi, kaavoitusprosessin laajuus, kun vähänkin isompi muutos vaatii kaavamuutoksen, kuluu aikaa ideasta toteutuksen aloitukseen usein vuosia. Ajattelua pitäisi muuttaa niin, että 1-3 kerroksen korotukset ja muut alle 2000 neliön täydennyskohteet tulisi pääsääntöisesti hyväksyä kaavapoikkeamalla ja ilman lisäautopaikkojen määräämistä. Useimmiten kaksi kerrosta on raja taloudellisesti kannattavalle kattorakentamiselle. Nykyisin hyväksytään vain pieni lisärakentaminen ilman uusien autopaikkojen osoittamista. Jos hanke on vähänkin isompi, laukeaa helposti tarve niillekin autopaikoille, jotka voimassaolevasta kaavasta suhteessa nykyiseen normiin puuttuvat. Tällöin hanke kaatuu helposti kannattamattomuuteen, kun autopaikat joutuu yleensä joko rakentamaan pihakannen alle tai osoittamaan pysäköintitalosta. Kuluja tulee helposti kymmeniä tuhansia yhtä autopaikkaa kohden.
Myös kattoja tulisi kohdella joustavammin. Kaupunkikuvan kannalta katoilla on toki merkitystä, mutta rajansa kaikella. Kaupungin olotila on jatkuvaa muutosta ja kerrostumia. Minä en näe mitään ongelmaa kerrostalon katolle tehtävässä kaksikerroksisessa “rivitalossa” pienine pihoineen ja terasseineen, vaikka sellainen ei perinteistä kattolinjaa noudattaisikaan. Joustavuus tekee myös katto- ja seinäpuutarhat mahdollisiksi, jolloin saamme lisää viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta. Katoilla voi harjoittaa myös kaupunkiviljelyä tai vaikka mehiläisten hoitoa. Vain mielikuvitus on rajana. Tässä hyvä artikkeli kattopuutarhoista.
Kuva: Tekes/Antton Kalland
Tulevan valtuustokauden aikana on tärkeä varmistaa sekä asemakeskuksen että Tullin alueen täydennysrakentamisen jatkaminen. Samalla tulee edistää rautatieaseman ja Tammelan torin välisen alueen kehittämistä kaupunkimaisemmaksi. Esimerkiksi Vellamonkatu ja Pinninkatu sopisivat hyvin kaduiksi, joiden parkkipaikkoja rakennettaisiin asumisen ja kaupan tarpeisiin ja katuja kehitettäisiin kävelyn ja pyöräilyn ehdoilla. Läpiajo Vellamonkadulta Ratapihankadulle kannattaisi katkaista.
Kuva: Esimerkki Laajasalosta/uuttahelsinkiä.fi
Keskustapainotus ei kuitenkaan tarkoita muiden kaupupunginosien unohtamista. Niissäkin palvelut varmistetaan parhaiten saamalla alueelle uusia asukkaita, palveluja ja parempaa joukkoliikennettä. Myös alakeskuksissa kannattaa pyrkiä kohti kaupunkimaista rakennetta, jossa palvelut ovat lähellä asukkaita ja kävelyetäisyydellä toisistaan. Lähiöissäkin pitää kiinnittää huomiota kävelyn ja pyöräilyn sujuvuuteen ja turvallisuuteen. Samaan aikaan täydennysrakentamisen ja kaupunkimaistumisen kanssa parannetaan ja nopeutetaan joukkoliikennettä alakeskusten ja keskustojen välillä bussien runkoreiteillä, lähjunilla tai raitioteillä, mikä nyt minnekin paras liikenneväline on.
Tarjotaan mahdollisuuksia ja etsitään kumppaneita ryhmärakentamisen kohteille. Tavoite on ollut jo kahden valtuustokauden pormestariohjelmassa, mutta ei ole kovin vahvasti edennyt. Helsingissä vastaavia kohteita on enemmän, ja kaupungin rooli on lähinnä luovuttaa tontti ja auttaa kumppaniyhtiön etsimisessä.
Lue lisää kuntavaaliteemoistani…
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.