Meille vakuutettiin, että Juha Sipilän hallitus on “ideologisesti yhtenäinen hallitus”, joka on “toimeenpanokykyinen” ja “ketterä”. Sipilän hallitusohjelmassa sote-uudistus oli kirjattu oikein hyvin, ja tätä vihreätkin aikanaan kehui. Jos ohjelman tavoitetta kiteyttää, niin oikeat palvelut oikeaan aikaan. Silti meni sekoiluksi ja sote-uudistuksesta maakuntauudistukseksi muuttunut kokonaisuus kaatui. Tiedämme miten tähän päädyttiin, mutta kysymme yhä miten tästä päästäisiin eteenpäin? Voiko edeltäjän virheistä oppia?
Suomessa on ennekin tehty suuria poliittisia uudistuksia. Tällöin on ymmärretty, että tarvitaan pitkä siirtymäaika ja laaja parlamentaarinen yhteisymmärrys. Näin tehtiin esimerkiksi peruskoulu-uudistuksen kanssa. Sipilä sen sijaan yritti saada läpi keskustan hellimät vahvat maakunnat ja kokoomus oli tähän valmis, jos saa terveydenhuollon laajan yksityistämisen. Perussuomalaiset ja sittemmin siniset saivat olla mukana. Hallitus päätyi yrittämään tätä kokonaisuutta yhdessä vaalikaudessa ja pika-aikataululla. Kiville meni, eikä siksi, että oppositio olis hankkeen kaatanut, vaan siksi, että meillä on säädetty perustuslaki suojaamaan kansalaisia epävakaalta politiikalta. Suuria muutoksia on mahdollista tehdä nopeastikin, mutta silloin tarvitaan laajaa parlamentaarista yhteisymmärrystä.
Edit: Valtioneuvoston kanslian juuri valmistunut ja ennen vaaleja julkisuuteen vuotanut raportti vahvistaa näkemykseni. Valtioneuvoston kanslia aikoi salata raportin vaalien yli. Ei näin hallitus, tai pitääkö sanoa toimitusministeristö.
Seuraava hallitus joutuu siivoamaan Sipilän pesän ja rakentamaan sellaiset sosiaali- ja terveyspalvelut joiden varassa ikääntyvä Suomi ja ennen kaikkea harveneva maaseutu pärjää. Tähän tarvitaan riittävän laaja poliitinen tuki. Isoista muutoksista tarvitaan laaja keskustelu. Pitää myös hyväksyä, että meillä kaikilla ei ole sama suunta, saati tavoitteet. Pitää siis kunnioittaa myös erilailla ajattelevia.
Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittinen ohjelma on hyvin punnittu. Sen tavoitteisiin voi yhtyä:
- Terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen
- Palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden parantaminen
- Kustannusten hillintä, jotta ihmiset pystytään hoitamaan tulevaisuudessakin
Ohjelmassa esitetään laajasti keinoja tavoitteiden toteuttamiseksi. Näihin keinoihin voin pääosin yhtyä, ainoastaan maakuntamallin soveltuvuutta kaikkialle olen kyseenalaistanut. Jos sotea lähdetään tekemään maakuntien pohjalle, olisi tärkeätä varmistaa riittävä väestöpohja ja aito itsehallinto verotusoikeuksineen. Maakuntajako tulee olemaan vaikea paikka monissa maakunnissa. Pienimmät eivät kuitenkaan tule selviämään yksin, ja erityisesti kokoomukselle maakunnan verotusoikeus tulee olemaan vaikea kysymys.
Toimittuani pari vuotta Pirkanmaan maakuntauudistuksen poliittisen ohjausryhmän varapuheenjohtajana ja istuttuani kymmenissä ja taas kymmenissä kokouksissa, palavereissa ja seminaareissa olen päätynyt kolmeen yksinkertaistettuun sote-uudistusteesiin:
1) Kaikille alueille ei sovi sama ratkaisumalli.
2) Valinnanvapautta tulee edistää hallitusti.
3) Digitalisaatio ei ole ihmelääke, vaan työkalu.
1) Tärkeintä on hyväksyä se, että kaikki alueet eivät ole samanlaisia. Kaikki maakunnat Uudenmaan ulkopuolella olisivat olleet pienempiä kuin Helsinki, pienimmät suunnilleen kymmenesosan Helsingistä. Kasvasvien kaupunkien palvelutarpeet eroavat suuresti kutistuvien ja vanhenevien alueiden tarpeista. Esimerkiksi Helsingissä on yli puolet Suomen asunnottomista ja isommissa kaupungeissa asuu valtaosa Suomen maahanmuuttajista. Kaupungeissa korostuvat myös esimerkiksi mieleterveystyön ja perhetyön tarve sekä terveyskeskusten jonot. Nämä ovat ihan eri asia kuin paljon puhutut “liian pienet hartiat” toteuttaa vanhusten hoitoa. Sama ratkaisu ei välttämättä ole paras kaikille alueille. Oikeat palvelut oikeaan aikaan ei toteudu kaikkialla samalla keinolla. Kannatan siis monimuotoista ratkaisua, ja siksi olisi hedelmätöntä esittää yksi patenttiratkaisu kaikkialle.
2) Terveydenhoito on erittäin vaikea ala luoda sellaisia kilpailtuja markkinoita, jotka ovat samaan aikaa tehokkaat, tasapuoliset ja reilut. Sipilän valinnanvapausmallissa olisi käynyt niin, että yhtiöt tekevät mitä hyväksi katsovat ja maakunta hoitaa sitten ne, joiden hoito tulee kalliiksi. Oltiin luomassa tilannetta, jossa vanha sanonta rusinoista ja pullista olisi käynyt toteen. Sosiaali- ja terveydenhuolto on syytä pitää julkisissa käsissä, ja ajatella yritykset yhteistyökumppaneina ja palveluntuottajina. Jos ihmisten vapautta tehdä valintoja halutaan lisätä – ja vapaushan on periaatteessa oikein hyvä asia – niin eräs hyvä keino on lisätä palveluseteleitä pitkäaikaisen hoidon palveluissa. Taaskaan ei ole syytä sovittaa kaikkia samaan muottiin, vaan palveluiden järjestäjien täytyy sopia käytännöistä yhteistyöyritysten kanssa ja etsiä sopivat kustannustehokkaat ratkaisut. Samalla tulisi välttää alueellisia monopoleja, kuten nykyisissä kilpailutuksissa on usein käynyt. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus vaihtaa hoitopaikkaa, jos jossain ei homma toimi.
3) Digitalisaatio ei ole ihmelääke, joka itsestään tuo säästöjä ja ratkaisee hoitoketjujen ongelmia. Lainaan Otso Kivekästä (Facebook 25.2.): “Digitalisaatio on toimintatapojen kehittämistä. Se on hidasta, vaatii työtä ja ennen kaikkea sitä, että ymmärretään hyvin nykyiset toimintatavat ja kuunnellaan ihmisiä, jotka työtä tekevät. Kaikkien tietojärjestelmien ulkoistaminen yhtiöön ei ole digitalisaatiota vaan digitalisaation este, sillä asian pihvi on palveluiden kehittämisessä. Ne tietojärjestelmät ovat vain väline, ja mitä kauemmas niiden suunnittelu viedään, sitä vähemmän hyötyjä saadaan.” Tuskin olisin itse osannut paremmin sanoa.
Seuraavan hallituksen on pakko saada ratkaisut tehtyä. Sipilän hallitus oli siinä määrin määrätietoinen uudistuksensa kanssa, että valmistelutyötä tehtiin paljon. Nyt meillä on maakuntien liitoissa ennennäkemätön määrä tietoa kaikista maakunnista ja kaikilta sote-toimialan osa-alueilta. Käytetään tätä tietoa, uskotaan yhteistyöhön ja suomalaiseen demokratiaan. Helppo rasti tämä sote-uudistus ei edelleenkään tule olemaan.
Soundtrack: Pirkanmaan maakuntalaulu
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.