Ennakkoäänestys alkaa huomenna 22.3. Yhtään ääntä ei siis ole vielä annettu. Gallupien ohella puoluejohtajien lausunnot viime viikoilta ovat kiinnostavia. Gallupeista voi lukea kaksi merkittävää kokonaisuutta. Toinen on se, että kilpailu suurimman puolueen paikasta on auki. Toinen se, että aidalla istujia on yhä paljon ja erityisesti heitä kuuluu olevan vihreiden potentiaalisissa äänestäjissä. Jos kampanja ei nosta vaalitulosta yli gallup-kannatuksen, vihreät eivät puheenjohtaja Maria Ohisalon mukaan mene hallitukseen. Yritän jäljempänä kertoa, miksi juuri siksi minusta heidän tai ehkäpä juuri sinun tulisi aktivoitua äänestämään juuri vihreitä.
Ensin kuitenkin puoluejohtajien puheisiin. Gallupien kärkisijoilla yhteistä on tietty varovaisuus ja epävarmuus. Esimerkiksi kun vuoden alussa SDP:n Marin paalutti, että eivät mene hallitukseen yhdessä PS:n kanssa, niin viime aikoina ovat puheet hieman loiventuneet, sävy on ollut sovittelevampi. Toisaalta tänään Ylen puheenjohtajatentissä Marinin viesti oli taas hyvin selvä, ei PS:n kanssa samaan hallitukseen. Kokoomusta hän on myös kritisoinut, mutta ei niin paljoa, että se estäisi sinipunan tulevan hallituksen pohjaksi. Kokoomuksen Orpo on ollut hyvin varovainen ja peruutellut pitkin kampanjaa leikkauslistoistaan. Myös PS:n Purra on esiintynyt hallituspohjan suhteen melko sovittelevasti. Peli on joka tapauksessa auki. Siitä huolimatta minun on hyvin vaikea uskoa PS:n olevan toinen tulevan hallituksen isoista puolueista. Niin isoja periaatteellisia kuperkeikkoja se vaatisi sekä heiltä että kahdelta muulta tarjokkaalta. Mainitaan nyt vaikka sitoutuminen hiilineutraalius 2035 -tavoitteeseen, joka on siis tällä kaudella kirjattu lakiin. SDP ja kokoomus ovat kertoneet tukevansa yhä tavoitetta ja esimerkiksi EK ja osa AY-liikkeen järjestöistä on ilmaissut vahvan tukensa tavoitteelle. Toinen kompastuskivi lienee suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon ja kolmas on Eurooppa-politiikka. Näissä riittää soviteltavaa. On vaikea uskoa, että PS olisi valmis riittäviin kompromisseihin.
Kun keskustan Saarikko teki selväksi, että keskusta ei ole missään tapauksessa lähdössä nykyiseltä pohjalta muodostettavaan hallitukseen, on siis sinipuna todennäköisin vaihtoehto. Tämä käytännössä sulkee pois vasemmiston hallitustien. Kokoomus ja vasemmisto kun eivät helpolla sovi samaan hallitukseen. Ääni vasemmistolle on siis lähes varmasti ääni oppositiolle. Onko tämä äänestäjän mielestä merkittävää? Sen jätän äänestäjän itsensä pohdittavaksi.
Miksi sitten pitäisi äänestää juuri vihreitä, onhan monella muullakin puolueella ohjelmissaan kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa? Vastaus on yksinkertainen. Vain vihreät pitää ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämistä kaiken pohjana, juuri sinä kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä. Jos ajattelet, että näiden asioiden eteen tulee jatkossakin tehdä töitä, niin valintasi on vihreät. Olemme toki saaneet monessa meille tärkeässä kysymyksessä tukea vasemmistosta, demareista ja jopa kokoomuksesta, kiitokset heille siitä, mutta vihreät on ihan oikeasti ollut ainoa, joka näitä asioita on pitänyt tärkeimpänä ja tehnyt valtavasti töitä tavoitteiden eteen.
Vaikka nykyistä hallitusta on pidetty odotettua laimeampana ilmasto- ja ympäristökysymyksissä, olemme kuitenkin saaneet aikaan esimerkiksi sen historiallisen muutoksen, että hiilineutraalius on viimein kirjattu lakiin ja vieläpä kunnianhimoisesti vuoteen 2035 mennessä. Tässä tarvittiin vihreiden määrätietoista työtä, kun muilla ei kunnianhimo riittänyt. Seuraavan hallituksen tulee vuorostaan olla se, joka päättää tiekartan lakiin kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi. Tässäkin tarvitaan vihreitä. Muutoin lakiin kirjattu tavoite on suuressa vaarassa vesittyä, vaikka puolueiden pääosan kannatus ympäristötoimille periaatteessa onkin olemassa.
Ilmasto ja luonto ovat tärkeitä myös taloutemme kestävyydelle. Niihin kertyvä velka on rahallista velkaa isompi riski lastemme tulevaisuudelle ja yhteiskunnan taloudelliselle turvallisuudelle. Hyvinvointivaltiomme taloudellinen perusta ei tule kestämään, jos ympäristöasiat tunaroidaan eikä vihreän siirtymän potentiaalia saada realisoitumaan. Siksi myös taloudellinen kestävyys tarvitsee vihreitä.
Maankäyttö ja erityisesti metsä- ja peltomaan hiilen ja ravinteiden sidonta sekä metsien hiilinielut tulevat olemaan ne isoimmat kysymykset. Meidän tulee uudistaa tukipolitiikkaamme ja lainsäädäntöämme niin, että pellot saadaan sitomaan hiiltä ja ravinteita nykyistä enemmän. Metsien ja metsämaan hiilinielujen ja hiilen sidonnan ohella on keskityttävä hiilivarastojen säilymiseen. Yksinkertaistaen kerran hakattu ja poltettu puu on ikuisesti poissa hiilivarastosta ja uuden puun kasvaminen tilalle vie kauan. Tämä ei tietenkään tarkoita hakkuiden lopettamista, vaan lisää suojelualueita ja parempaa maa- ja metsätalouspolitiikkaa, joissa sekä tuet että verotus suosivat sekä hiiltä ja ravinteita sitovia toimintatapoja että luontotyyppien suojelua ja puhtaampia vesistöjä tuottavaa maankäyttöä. Näitä toimia ei saada aikaan ilman vihreitä.
Toinen iso kokonaisuus on vihreä siirtymä. Sille on rahoitusta, sille on kannatusta ja se on suuri taloudellinen mahdollisuus. Vihreän siirtymän potentiaali on valtava, kunhan tukipolitiikkamme ja lainsäädäntömme saadaan uudistettua tukemaan uudenlaista taloudellista ajattelua. Talouden pitää jatkossa asettua ympäristön asettamiin rajoihin. Tarvitaan oikeudenmukainen siirtymä kohti fossilivapaata taloutta, kestäviä tuotantotapoja, kestävää päästöt huomioivaa maataloustukipolitiikkaa ja kestävää liikennettä. Vaaditaan rohkeutta luopua vanhasta hallitusti ja oikeudenmukaisesti. Esimerkiksi fossiilienergiasta luopumisessa ei ole kyse energiankäytön kutistamisesta esiteolliselle ajalle, vaan fossiilisten korvaamisesta uusiutuvilla ja kestävillä energiamuodoilla.
On myös lakattava valehtelemasta ihmisille, että joku tietty ympäristölle haitallinen toimiala voi jatkaa entisellään loputtomiin, vaikka sen lähtölaskenta markkinoilla on jo alkanut. Sellaisille aloille ei tule enää investoida. Olkoon melko tuoreena esimerkkinä vaikkapa turvetuotanto. Sen auringonlasku oli näkyvissä jo pitkään, mutta niin vain yhä myönnettiin lainoja ja tukea investoinneille turpeennostokalustoon, vaikka oli selvästi nähtävissä alan olevan hiipumassa. Kun markkinat sitten toimivat ja hiipuminen kävikin arvioita nopeammin, jäi yrittäjille lähes käyttämättömät arvottomiksi käyneet koneet ja lähes maksamattomat velat. Tämä ei ollut millään tavalla oikeudenmukaista siirtymää. Se oli valehtelua. Oikeudenmukaisen vihreän siirtymän läpiviemiseenkin tarvitaan vihreitä.
Pähkinänkuoressa voi sanoa, että jos haluat kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa, joka on taloutemmekin perusta, sinun kannattaa hypätä alas aidalta ja käydä äänestämässä vihreitä. Tämä on tärkein syy äänestää vihreitä. Tee se jo huomenna.
Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.