Käyn läpi vanhoja blogitekstejäni ja eräs teksti ansaitsee uudelleenjulkaisun:
Tiistai 13.4.2010 – Juhana Suoniemi
Lippuamiraali (evp) Bo Österlund kirjoitti Sotilasaikakauslehdessä 11/2009 Itämeren merkityksestä meriväylänä ja venäläisen kaasun uutena kuljetusreittinä. Meren turvallisuudessa on monta ulottuvuutta. Yksi on ihan perinteisen haverin mahdollisuus.
Itämerellä on koko ajan liikkeellä noin 1500 alusta, joista noin 260 tankkereita. Hankoniemen ohittaa vuodessa noin 45 000 alusta, joista tankkereita runsas 6000. Kuljetusten määrä on ollut kasvussa. Tämä suuri liikenteen volyymi kertoo onnettomuuden mahdollisuuden olevan erittäin todellinen. Itämeren ekosysteemi on hauras, siksi suomalaisen, virolaisten ja venäläisten öljyntorjuntavalmiuden pitäisi olla ajantasainen. Näin ei valitettavasti ole. Suomen valmius on sentään jonkinlainen, mutta Virossa ja Venäjällä on vielä paljon kehitettävää. Pitää siis vain toivoa, että mitään ei tapahdu ainakaan ennen kaksirunkoisten tankkereiden tuloa korvaamaan loputkin yksirunkoiset.
Toinenkin Itämeren turvallisuusulottuvuus liittyy kuljetuksiin. Venäjä on ollut tyytymätön Baltian maiden venäjäpolitiikkaan (esim. pronssipatsaskiista) ja kauttakulkumaksujen suuruuteen. Se onkin rakentanut lisää kapasitettia Suomenlahden pohjukkaan. Ja lisää kapasiteettia on tekeillä. Tämä lisää Suomenlahden liikennettä entisestään ja tekee Itämerestä entistäkin kiinnostavamman sotilaallisesti. Venäjän edut edellyttävät sotilaallisen huomion kiinnittämistä Itämerelle.
Tärkeä sotilaallista huomiota keräävä kohde tulee olemaan Nord Stream kaasuputki. Se samainen, joka pääministeri Vanhasen mukaan on vain ympäristökysymys. Sitäkin se toki on, mutta on sulaa itään kumartelua höpötellä asian olevan pelkkä ympäristökysymys. Ensinnäkin Venäjän Duumalla on oikeus lähettää erikoisjoukkoja maan rajojen ulkopuolelle energiaintressien turvaamiseksi ja tästä johtuen asevoimien ja energiayhtiöiden turvallisuusyhteistyö on tiivistynyt. Toiseksi Venäjän merivoimien yhtenä tehtävänä on suojata maan tärkeät kauppa-ja kuljetusreitit sekä strategiset intressit. Kaasuputki on juuri tällainen strateginen intressi sekä kuljetusreitti. Kolmanneksi heinäkuussa 2007 Duuma päätti antaa energiayhtiöille oikeuden omiin aseistettuihin joukkoihin. Tästä ei juuri meteliä pidetty, koska ne on tarkoitettu terrorismia vastaan. Terrorismin torjunta tunnetusti yhdistää itää ja länttä sekä pohjoista ja etelää.
Monet Euroopan maat ovat erittäin riippuvaisia Venäjän kaasusta. Kaasua on vaikea korvata millään muulla energian lähteellä. Lisäksi kaasun tuoja on sidottu yhteen toimittajaan, siihen jonka putki tulee perille. Investoinnin hinta tekee tämän riippuvuuden vieläpä erittäin pitkäikäiseksi. Venäjän kotimarkkinoiden kasvanut kysyntä tekee tilanteesta herkän. Jos kasvu jatku, voi Euroopassa tulla talvella kylmä.
Ukrainan ja Venäjän väliset jo perinteeksi muodostuneet kaasukiistat ovat huolestuttaneet Euroopassa jo vuosia. Ei niinkään siksi, että ukrainalaiset palelevat vaan siksi, että Euroopan vienti kulkee suurelta osin Ukrainen kautta. Nord Stream on ainakin osittainen vastaus tähän. Toki Ukrainen viimeisimmät vaalit johtivat venäläismielisemmän hallinnon valtaan nousuun, mutta kuten tiedämme, vaalimenestys tulee ja menee.
Sikäli Vanhanen oli oikeassa, että Suomella oli hyvin vähän mahdollisuuksia estää kaasuputkihanketta, vaikka olisimme halunneetkin. Putki tulee kulkemaan Suomen talousvyöhykkeellä, eli aluevesirajamme ulkopuolella. Tämä on merkittävää, sillä YK:n merioikeusyleissopimus vuodelta 1982 antaa laajan oikeuden merenalaisten kaapeleiden ja putkistojen rakentamiseen. Edellytyksenä on asiallinen hakemusmenettely ja lukuisien erilaisten lakien ja sopimusten noudattaminen. Asiallista hakemusta Suomi ei kansainvälisen lain mukaan voi hylätä.
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että lakien valvonta kuuluu Suomen viranomaisille. Tämä nielee resursseja ja vaatii työkaluja jota ei välttämättä ole. Asiaan on mielestäni syytä reagoida ajoissa. Erityistä huolta tulee kantaa ympäristön tilasta putkitöiden aikana ja niiden jälkeen. Mutta myös Venäjän sotilaallisen liikehdinnän väistämätön kasvu talousalueellamme tulee ottaa huomioon. Kyse on muustakin kuin ympäristökysymyksestä.