Lauantai 28.9.2013 klo 17:37 – Juhana
Puheeni puoluevaltuuskunnassa:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuuskunnan jäsenet
Tänään on puhuttu paljon ja tasokkaasti vakavista ja tärkeistä asioista. Niin teen minäkin, mutta otan keventävän analogian täysin toisaalta. Puoluekokouksessa puhuin Sea Shepherdista ja valaiden suojelusta, nyt puhun jalkapalloyhteiskunnasta.
Jalkapalloyhteiskunta on analogia kansainväliselle, tasa-arvoiselle ja rasismista vapaalle yhteiskunnalle. Nämä kaikki ovat vihreiden tärkeitä tavoitteita, joita olemme ajaneet myös nykyisessä hallituksessa.
Jalkapallo on kansainvälisyyden superlatiivi. Peliä pelataan käytännössä kaikkialla, ja se yhdistää ihmisiä ja kansoja. On se joskus toki erottanutkin; jalkapallo oli mahdollinen osasyyllinen El Salvadorin ja Hondurasin väliselle sodalle vuonna 1969, ainakin jos uskomme populaaria legendaa. Ja vielä 90-luvulla huliganismi oli yleistä lähes kaikkialla Euroopassa. Ne ajat ovat monin paikoin takana, kun nationalismi ja nurkkakuntaisuus ovat seura- ja maajoukkueiden kansainvälistyessä vähenemässä.
Kerronpa esimerkin omasta kokemuksesta. Ollessani rauhanturvaajana Libanonissa minulla ja paikallisilla nuorilla oli tukeva kielimuuri haittaamassa kommunikaatiota. Onneksi minulla oli mukanani hyvä pallo ja painava laukaus, joiden avulla löysimme nopeasti yhteisen sävelen. Pallon potkiskelusta seurasivat luottamukselliset välit ja jokainen pulmatilanne kyläläisten kanssa oli helppo ratkaista.
Jalkapallo on tehokkaasti vapauttanut ihmisiä nurkkakuntaisuudesta ja rodullisesta epäluulosta. Esimerkiksi Brittein saarilla rasismi oli vielä 80-luvulla yleistä kansanhuvia. Mutta kun jalkapallojoukkueet alkoivat vilistä hyviä ja suosittuja pelaajia kaikkialta maailmasta ihmiset huomasivat, että tässähän ollaan lopulta ihan samanlaisia. Rasismista tuli nopeasti moukkamaista ja noloa. Kuten palloliiton kampanjakin sanoo: ”Rasisti on reppana!” Tämä pitäisi tuoda esiin entistä selvemmin myös hallituksessa ja eduskunnassa.
2000-luvulla tytöt ja naiset ovat tulleet ryminällä jalkapallokentille. Kun 90-luvulla naisten jalkapallo oli Suomessa vielä melko marginaalista, nyt kentillä vilisee kaiken ikäisiä ja kaiken tasoisia palloilevia tyttöjä ja naisia, ihan kuten on ollut jo vuosikymmeniä poikien ja miesten laita. Tästä on seurannut naisjalkapallon tason huima nousu myös kilpaurheiluna. Tervehdin ilolla tällaista tasa-arvoista kehitystä. Kenties jalkapalloyhteiskunnassa olisi vähemmän naisiin kohdistuvaa väkivaltaakin.
Uskoakseni jalkapalloyhteiskunta tulee seuraavaksi tekemään selvää jälkeä homofobian poistamisen parissa. Näin on jo tapahtumassa monissa Euroopan maissa, myös vanhoillisessa Suomessa. Poliittinen prosessi on vain ollut valitettavan hampaaton ja konservatiivien vankina. Vihreät onneksi ovat tehneet parhaansa.
Edellä kuvaamieni syiden takia vihreiden tulisi voimakkaasti tukea jalkapalloyhteiskuntaa, vaikka emme kaikki itse lajista välittäisikään. Lieveilmiöineenkin jalkapallo on oiva väline muuttaa maailmaa paremmaksi. Tänään Helsingissä otettiin yksi askel jalkapalloyhteiskunnan suuntaan. Siellä pelattiin Suomen Cupin finaali Kuopion Palloseuran ja Rovaniemen Palloseuran välillä. Paikalla oli paljon katsojia molemmista kaupungeista. RoPS voitti 2-1. Sen ottelun olisin todella halunnut olla näkemässä. Onnittelut rovaniemeläisille!