Olen luvannut avata vaaliteemojani blogikirjoituksilla. Tämä on ensimmäinen osa neljästä.
Ensimmäisen teemani on Liberaali kaupunkilainen. Kyse ei ole talousliberalismista, kuten asia usein tulkitaan, vaan arvoliberaaliudesta. Tässä johtoajatuksena on, että kukin yksilö nauttikoon mahdollisimman laajoja vapauksia, kunhan ei vapauksillaan vahingoita muita.
Ajatteluun sisältyy laaja tasa-arvo- ja ihmisoikeuskäsitys, jolloin jokaisella on häiriöttä oikeus ilmaista itseään, harrastaa mitä haluaa, harjoittaa tai olla harjoittamatta uskontoa ja ilmaista seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan haluamallaan tavalla, kunhan toiminta ei ole laitonta tai aiheuta kohtuutonta haittaa muille ihmisille. Sellaisen toiminnan, josta ei ole haittaa muille ei tulisi olla laitonta. Jokaisella on myös oikeus asiallisesti kritisoida asioita ja ilmiöitä, kunhan samalla itse hyväksyy näkemyksiinsä kohdistuvan asiallisen kritiikin. Sanan- ja ilmaisunvapauteen sisältyy siis myös vastuu. Lisäksi on kohteliasta olla valmis perustelemaan kantansa, jos esittää väitteen, mielipiteet kun eivät ole aina samanarvoisia. Valaisen asiaa esimerkillä. Kenenkään ei tarvitse pitää esimerkiksi homoista tai eriuskoisista, ja hänellä on täysi oikeus uskoa, että homot tai eriuskoiset joutuvat helvettiin. Häneltä tulee silti voida edellyttää asiallista ja tasapuolista suhtautumista ja tavallisia käytöstapoja kohdatessaan mainittuja ihmisryhmiä.
Julkinen tila kuuluu kaikille. Siksi autoilun rajoittaminen on monesti oikeutettua, sillä autoilu rajoittaa paljon toisen kulkumuodon valinneen yksilön elämää ja haittaa julkisen tilan muuta käyttöä viemällä tilaa, aiheuttamalla melua ja saasteita sekä aiheuttamalla vaaraa. Jos asiaa tarkastellaan kansantalouden ja -terveyden näkökulmasta, on joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn suosiminen erittäin perusteltua. Kaupunkisuunnittelun tulee perustua ihmisten toiveisiin ja tarpeisiin. Ihmisiä ja heidän ideoitaan pitää kuunnella ja heidän mielipiteitään arvostaa.
Panostukset joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn edellyttävät myös kaupunkirakenteiden eheyttämistä rakentamalla uudistuotantoa ja täydennyskohteita sinne, missä niillä on kysyntää, eli keskustoihin ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Usein tämä vaatii alueen tai korttelin käytön harkintaa uudelleen. Asuntomarkkinoiden ohjailu keskikokovaatimuksilla ja autopaikkanormeilla tulee minusta lopettaa, koska niistä on seurannut lähinnä pienten asuntojen kohtuuton hinnannousu ja perheasuntojen hajautunut sijainti sekä autopaikkojen kustannusten sosialisointi. Markkinat eivät ole saaneet toimia. Markkinoiden ulkopuolelle jättäisin opiskelija-asuntojen ja vuokra-asuntojen tuottamisen. Niitä tarvitaan ja siksi niiden tulee nauttia yhteiskunnan erityistä suojelua. Kaikkeen ei markkina-ajattelu sovi. Kirjoitin asuntomarkkinoiden sääntelystä jo aiemmin.
Taide, kulttuuri, urheilu ja ravintolat rakentavat kaupunkielämää. Ihmiset ja tapahtumat tekevät alueesta paikan luomalla merkityksiä. Kaikki mainitut luovat merkityksiä ja stimuloivat ihmisten mieliä. Esimerkiksi ajatuksia herättävän teatterin, taidenäyttelyn tai jalkapallo-ottelun jälkeen on usein paikallaan poiketa lasillisella paikallisen pienpanimon olutta puimassa heränneitä tunteita ja ajatuksia. Välillä on ihan hyväksyttävää nauttia alkoholia ja parantaa maailmaa, olla vaikka huolissaan alkoholin monille aiheuttamista vakavista haitoista, tai sitten pitäytyä taide-elämysten tai urheilutapahtumien puimisessa. Oleellista on suosia verotuksella ja säädöksiä helpottamalla alkoholin nauttimista ravintoloissa, joissa on muita ihmisiä ja osaava henkilökunta. Nykyinen politiikkamme kun tukee lähinnä tuontiviinojen ryyppäämistä kotioloissa ja siirtää haitat näkymättömiin odottamaan tilannetta, jossa ollaan liian pitkällä. Olen kirjoittanut alkoholipolitiikasta näin ja näin. Ravintolatoimintaa tulee helpottaa myös pikkutarkkoja ruoan myyntiä haittaavia säännöksiä järkeistämällä.
Kannatan kannabiksen dekriminalisointia. On suorastaan järjetöntä leimata ihmisiä rikollisiksi asiasta, joka ei vahingoita lainkaan muita. Konkreettinen näkemykseni on laillistaa kannabiksen kotikasvatus ja poistaa käyttörikos. Myös kovien huumeiden käyttörikoksen poistoa tulisi vakavasti harkita, sillä rikosluokitus estää hakeutumista hoitoon ja leimaa koko elämän ajan myös niitä, jotka ovat päässeet kuiville. Pitäisin kuitenkin kaikkien huumeiden myynnin edelleen kriminalisoituna, kunnes saamme enemmän tietoa laillisen myynnin aloittaneista maista. Kannabiksen myynnin lisensoitu laillistaminen tulee kuitenkin ottaa poliittiseen keskusteluun, sillä sitä on tehty maailmalla ja ainakin ensimmäiset raportit ovat olleet rohkaisevia järjestäytyneen rikolisuuden vähenemisen osalta.