Meininki vaalikentillä on ollut positiivinen. Näin ei aina ole ollut, mutta nyt on henki ainakin Pirkanmaalla hyvä ja rakentava. Tietysti joku aina kysyy vaikeita, kuten kuuluukin, mutta suoranaista panettelua emme juuri ole kohdanneet. Voitanee siis todeta, että suhtautuminen vihreisiin on parantunut, varmaankin yhteistyöhakuisen politiikkamme ansiosta.
Myös oma kampanjani on saanut positiivista palautetta yli puoluerajojen. Ehkä pitkä komennukseni Syyriassa piti minua poissa päivän politiikasta, tai sitten kyse on vain tavasta olla aina ystävällinen myös erimielisiä kohtaan. Puolueita ja heidän jäsentensä kantoja voi arvostella, mutta henkilöön ei sopisi mennä. Tämän opin viimeistään vetäessäni Pekka Haaviston kampanjaa Pirkanmaalla.
Kannustavaa on, että olemme saaneet avuksemme vaalityötekijöitä yli puoluerajojen. Kampanjassani on ollut vihreiden ja sitoutumattominen henkilöiden lisäksi mukana ainakin kokoomuslaisia ja demareita. Ehkä muutosten tuulet odottavat tilaa puhaltaa. Kampanjassani on mukana myös lukuisia suosittelijoita kaikilta toimeliaisuuden osa-alueilta. Kulttuuriväki on ollut erityisen aktiivista.
Kannustavaa on myös palaute äänestäjiltä; kymmenet ennalta tuntemattomat ihmiset ovat kertoneet kadulla tai sähköisesti äänestäneensä minua. Kaukaisin viesti tuli Uudesta-Seelannista. Suomalainen pariskunta otti vapaata töistä ja lensi naapurisaarelle äänestämään. Olisiko muuten jo aika kehittää ulkosuomalaisille jonkinlainen etä-äänestysmahdollisuus?
Positiivinen kampanja on paras tapa hankkiutua eroon ankeutuksesta. Annetaan lasten leikkiä, luonnon kukoistaa, petojen elää, kalakantojen kasvaa, kaupunkien kehittyä ja ennen kaikkea tehdään maailmasta parempi. Lopetetaan ankeutus. Nyt.
