Julkaistu Aamulehdessä 17.4.
Suomen turvallisuuspoliittinen keskustelu ja kantojen sitominen Venäjän kantoihin ja vastatoimien pelkoon on avannut Venäjälle helpon väylän vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan. Suomi on altistanut itsensä kuuntelemaan Moskovasta tulevia suoria vaikutusoperaatioita.
Pohjoismaiden puolustusministereiden viime viikkoinen yhteinen kannanotto nosti Suomessa erikoisen keskustelun. Tämä kuvastaa sitä, että edellä mainittu vaikutusväylä on todellinen. Itse kannanotto ei kuitenkaan pelannut samoilla korteilla, vaan siinä Suomen ja Pohjoismaiden toimet halutaan sitoa Venäjän tekoihin. Puolustusministerien kannat tulisi nähdä reaktioina Venäjän aiheuttamiin muutoksiin Euroopan turvallisuusilmapiirissä. On tärkeää, että tekstin allekirjoittivat kaikki ministerit yhdessä. Jos Suomi olisi jäänyt pois, tilanne olisi entistä hankalampi ja Moskova kokisi voivansa esteettä vaikuttaa Suomen ratkaisuihin. Aidosti itsenäinen maa ei toimi niin.
Tämä ulkopoliittista liikkumavaraamme kaventava ilmapiiri on ollut hämmästyttävää. Jatkuvasti toitotetaan julkisesti kuinka meidän on otettava Venäjän kannat huomioon, eikä Venäjää saa ärsyttää. Ei sellaista tarvitse toitottaa, ulkopolitiikassa ja diplomatiassa pitäisi olla itsestään selvää, että naapurien näkemyksiä kuunnellaan ja heidän itsemääräämisoikeuttaan kunnioitetaan.
Toinen merkittävä ulkopoliittista liikkumavaraamme kaventava asia tapahtui syksyllä, kun ydinvoimakiimainen hallitus ajoi teollisuuden tuella läpi ulkopoliittisesti arveluttavan ja kansantaloudellisesti mielettömän Rosatomin voimalan läpi eduskunnassa. Tämä valinta sitoo meidät aiempaa tiukemmin Venäjän vaikutuksen alle. Erityisen absurdin tilanteesta tekee se, että voimalapäätöksellä väitettiin vähennettävän riippuvuutta Venäjästä, kun se toteutuessaan toimisi toisin päin. Kun ministeri Niinistö rohkesi tuolloin puhua suomettumisesta, hänet tuomittiin, vaikka hän oli täysin oikeassa.
Suomi on 80-luvusta poiketen suvereeni valtio, joka on osa Eurooppaa ja ennen kaikkea Euroopan unionia. Ei meidän tarvitse harjoittaa mitään erityistä kahdenvälistä varovaisuuspolitiikkaa naapurimme suhteen. Me voimme tehdä omat ratkaisumme ja seisoa rohkeasti eurooppalaisten joukossa. Me voimme alkaa viimein käyttäytymään itsenäisen ja suvereenin valtion tavoin.
Edit: Linkki HS uutiseen puolustusministerien kirjoituksesta.