Minua on jo pitkään harmittanut alkoholipolitiikkamme kaiut 1800-luvun lopulta; yksisilmäinen ja toivoton missio pyrkiä kohti täysraittiutta. Tähän tavoitteeseen pyritään edelleen koska kieltolaista alkanut ja sodan traumojen pahentama kiistaton ja vakava alkoholiongelma uskotaan ratkaistavan yhdellä ainoalla patenttikeinolla; nostamalla hintoja ja vaikeuttamalla saatavuutta. Alkoholipolitiikkamme onkin ensisijaisesti sosiaalipolitiikkaa.
Tiukentamispolitiikka oli aikansa lapsi, joka toimi kohtuullisesti kunnes matkustajatuonti helpottui EU-jäsenyyden myötä, ja suomalaiset oppivat kantamaan halpaa bulkkiolutta ja kehnolaatuista vodkaa etelänaapurista. Nyt 2010-luvulla on täysraittiusutopia kohdannut uuden ison kannon loputtomassa kaskessaan; internetin pirulainen kun mahdollistaa edullisen alkoholin tilaamisen ulkomailta, mutta toki myös sellaisten laatujuomien, joista Alkossa ei olla kuultukaan.
Kielto- ja tiukentamispolitiikan avulla onnistuimme kertaalleen tappamaan kotimaiset pienpanimot, pientislaamot ja muut sellaiset ja luomaan paksusti voivan monokulttuurin jättipanimoineen ja kehnolaatuisine viinoineen. Suomessa känniin tuleminen oli vuosikymmeniä alkoholin ainoa tarkoitus, ja olutkeskustelu pyöri keskioluen vahvuuden, kioskimyynnin ja sellaisten sivuseikkojen ympärillä. Onneksi tämä monokulttuuri on nyt murtumassa.
Alkoholin käyttö liittyy entistä enemmän ruokaan, ja juoman tarkoitus on humaltumisen lisäksi tarjota makuelämyksiä. Näyttääkin siltä, että suomalaisten juomakulttuuri on kovaa kyytiä eurooppalaistumassa. Tätä positiivista kehitystä on vain niin kovin vaikea nähdä ongelmakeskeisen lähestymistavan takia; yksikin alkoholiongelmainen nähdään paitsi holhottavana myös kokonaisuutta määrittävänä ongelmana. Järkevä keskustelu menee mahdottomaksi, kun keskustelijoiden lähtökohdat ja mittakaavat ovat niin kaukana toisistaan. Alkoholin positiivisista vaikutuksista puhuminen on suorastaan laitonta. Miettikääpä silti, kuinka moni on tavannut puolisonsa kapakassa pienessä laitamyötäisessä, miten paljon uusia makukokemuksia erilaiset juomat tuovat aterioille tai mitkä ovat alkoholin myynnin ja valmistamisen työllisyysvaikutukset.
Tiukasta alkoholipolitiikasta huolimatta pienpanimot ja -tislaamot ovat elpyneet kovaa kyytiä. Tästä esimerkkinä on Kyrö Distilleryn tuore voitto kansainvälisessä ginikilpailussa. Kotimaisia tuottajia on ilmestynyt markkinoille paljon, mutta niiden tuotteita ei vain oikein tahdo saada mistään, kun paikallisissa kaupoissa ei saa yli 4,7% tuotteita myydä, eikä monella tuottajalla riitä kapasiteetti pyrkiä Alkon hyllyille. Toki Alkokin on internetin pelossa höllentänyt uusien tuottajien pääsyä markkinoille, mutta kuitenkin.
Vielä 80-luvulla oli tavallista valita viinejä asteikolla punainen vai valkoinen, ehkä toinen valintaperuste oli ranskalainen vai algerialainen, kolmas makea vai kuiva. Tästä on onneksi tultu kauas, vaikka Alkon toiminta ei kovin hyvin ole hommaa helpottanutkaan. Isoja tuottajia pääsee markkinoille, mutta pienet tuottajat ja pienet eurooppalaisetkaan viinimaat eivät hääviä edustusta saa. Harrastajan pitää siis taas kerran kääntyä internetin puoleen, kun chileläinen bulkki hallitsee hyllytilaa automarketin tuulikaapissa sijaitsevassa Alkossa. Tähän tarvitaan muutos.
Itse harrastan ginejä. On kiinnostavaa huomata, että Englannin lisäksi monessa Euroopan maassa valmistetaan erinomaisia ja makumaailmaltaan kiinnostavia ginejä. Mainitaanpa suomalaisen Kyrön Napuen lisäksi esimerkkeinä vaikkapa espanjalainen Gin Mare ja itävaltalainen Blue Gin. Arvatkaapa saako näitä ulkomaan ihmeitä Alkosta….ja taas internettiin.
Ehdotan muutamaa nopeaa toimenpidettä, joilla saisimme maksimoitua alkoholijuomien myynnistä ja valmistuksesta saatavan työllisyyshyödyn pahentamatta silti pääosin keski-ikäisiä miehiä koskettavaa alkoholiongelmaa. Ensiksi voisimme laskea ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäveron samalle tasolle ruokamyynnin kanssa. Tämä ohjaisi kulutusta kotoa ravintolaan ja kohti parempia juomia.
Toiseksi voisimme sallia ravintoloille ulosmyynnin, jolloin valikoima lisääntyisi ja samalla myös haja-asutusalueilla olisi saatavilla alkoholimyymälän palveluja entistä paremmin. Lienee selvää, että ravintolat eivät alkaisi kylvämään halpaa bulkkiviinaa ympäristöönsä, sillä niiden myyntivolyymit ovat aivan liian pieniä, jotta voisivat kilpailla Alkon kanssa hinnalla.
Kolmanneksi kaupoista tulisi sallia nykyistä vahvemman oluen ja siiderin myyminen. Tämä siksi, että moni oluttyyppi vaatii korkeamman alkoholiprosentin. Tämä tukisi paikallisia panimoja. Myös viinit tulisi sallia myytäväksi ruokakaupoista. Nykyisiin myyntiaikoihin en näe tarvetta puuttua, vaan sekä kaupat että ravintolat saisivat edelleen myydä juomia ulos vain klo 21 asti.
Neljänneksi kannatan maltillista valmisteveron laskua. Kun Viro samaan aikaan kiristää omaa alkoholiverotustaan, pienikin lasku voi vähentää matkustajatuontia dramaattisesti.
Lopuksi on paikallaan pieni ”porttiteoria”. Jos uudistukset toimivat, kuten uskon, suomalaiset oppivat vähitellen juomaan sivistyneesti, vähemmän humalahakuisesti ja yhä enemmän ravintolassa. Seurauksena kokonaishaitat vähenevät ja sekä työllisyys että verotulot kasvavat. Lopulta Alkon monopoli voidaan lakkauttaa kokonaan. Tällaisesta muutoksesta on jo nuorten keskuudessa vahvoja viitteitä. Ongelmakäyttöön tulisi puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
Voi tutustua viinivallankumoukseen tästä linkistä: http://viinivallankumous.fi/
Ja allekirjoittaa kansalaisaloitteen tästä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1136