Miksi kannattaa äänestää Vihreitä ja erityisesti Oras Tynkkystä
Vihreitä syytetään usein ylimielisyydestä, tarpeesta olla oikeassa ja realismin puutteesta. Myönnän ensimmäisen (tähän hymiö) ja siksi kerronkin teille miksi sunnuntaina tulisi olla realisti, vääntäytyä uurnille äänestämään Vihreitä ja erityisesti Oras Tynkkystä.
Vihreitä siis syytetään haihattelijoiksi, joilla ei ole tajua realismista. Mutta mitä tämä realismiksi kutsuttu ajattelu oikeastaan on ja mistä se juontaa juurensa? Se kumpuaa ennennäkemätöntä talouskasvua tuottaneesta, mutta ympäristöä kaltoin kohdelleesta halpaan energiaan, uskoon rajattomiin luonnonvaroihin ja loputtomaan kasvuun sekä edulliseen työvoimaan perustuneesta teollisesta perinteestä. Se on historiallisen tradition muodostama mantra. Se on myös naiivia uskoa teknologian kaikkivoipaisuuteen ongelmien ratkaisussa. Mukana on myös aimo annos itsekästä rusinoidet poimimista pullasta. Ja tuntuupa aika monella olevan myös puhdasta uskoa jonkun korkeamman voiman tai jumaluuden vaikutukseen. Nykyisessä Euroopan parlamentissa tällainen ajattelu on henkilöitynyt Eija-Riitta Korholaan. Hän on järjestelmällisesti tehnyt työtä vesittääkseen lähes tulkoon kaikki eurooppalaiset yritykset parantaa ilmastopolitiikkaa. Samalla hän puolustaa äänekkäästi poliittisesti erittäin vaikeita globaaleja mekanismeja ja vaatii Euroopan ilmastopäätöksiä siirrettäväksi milloin minkäkin tulevan kokouksen jälkeiseen aikaan.
Ilmastopolitiikasta puhuttaessa törmätään useimmiten energiaan. Onhan teollisen ajan kasvu paljolti halvan energian ansiota. Energiakeskustelussa käytetään paljon mantroja, jotka toistuvat aina ja kaikkialla, välillä jopa omien puoluetovereiden kuulee niitä toistavan. Avaan tässä nyt hieman kolmea energiakeskustelun mantraa.
Ensimmäisenä tulee mieleen vaatimus energiaomavaraisuudesta. Suomessa käytetystä energiasta suuri osa tulee ulkomailta; öljy, kivihiili, uraani, maakaasu jne. Yksinkertaistettuna uraania käytetään sähköntuotantoon, hiiltä, kaasua ja öljyä lähinnä lämmön ja sähkön yhteistuotantoon ja öljyjalosteita liikenteen polttoaineina. Edellistä miettiessä erityisen outo on ydinvoiman kannattaminen omavaraisuusasteen nostolla. Lisäksi pitää muistaa, että Suomessa on jo nyt tarpeeksi tuotantokapasiteettia myös kulutushuippuihin. Sähköä saa kuitenkin pohjoismaisilta markkinoilta yleensä selvästi edullisemmin, kuin tuottamalla itse. Veljekset Keskisen mainosta mukaellen, sieltä ostetaan mistä halvimmalla saadaan. Miksi siis Suomeen pitäisi luoda kalliilla ylikapasiteettitila? Tähän ei koskaan tule konservatiivilta vastausta.
Toinen on mantra ydinvoiman edullisuudesta ja uusiutuvien kalleudesta. Tästä voi hyvällä syyllä syyttää onnistunutta propagandaa, jota monet levittävät hyvässä uskossa. Ensinnäkin ydinvoima ei ole halpaa, vaan selvästi markkinahintoja kalliimpaa. Fennovoiman omakustannushinta on noin 50 € per MWh. Markkinahinnan pohjoismaissa ollessa noin 35 € per MWh, ja nyt tällä hinnalla saa ostaa suojattua sähköä kymmenen vuoden päähän. Kysymys kuuluu, kuka maksaa erotuksen omistajat vai veronmaksajat? Englannissa lasku on menossa veronmaksajille, sillä britit aikovat maksaa uusille ydinvoimaloilleen vuosikymmenien ajan 109 € per MWh takuuhintaa. Uusiutuvien takuuhinnat puolestaan on tarkoitettu lyhytaikaisiksi ja potkaisemaan uusi energiateollisuuden ala käyntiin. Aika näyttää, miten käy, mutta uusiutuvien hinta on tullut jyrkästi alas viime aikoina.
Kolmas minusta kiinnostava seikka on jatkuva puhe riippuvuudesta Venäjältä tuotavasta sähköstä. Suomeen toki tuodaan sähköä Venäjältä, mutta vain silloin, kun se hinnan tai sähköverkon tilan takia on kannattavaa. Samalla Suomesta viedään sähköä Viroon ja sieltä puolestaan Venäjälle. Jos ulkomaisesta sähköstä haluaa olla huolissaan, olisi syytä pelotella ruotsalaisella sähköllä, sillä sieltä tulee moninkertainen määrä Venäjään verrattuna. (ks. Fingrid)
Vihreät kellokkaat tietävät tämän, ovat realisteja ja tekevät johtopäätökset sen mukaan. Parhaiten vihreistä energia- ja ilmastoasiat osaa Oras Tynkkynen. Hän ei toistele mantroja, hän ei vähättele tai liioittele. Oras Tynkkynen on juuri se henkilö, jota Eurooppa, Suomi ja Pirkanmaa tarvitsee.
Näissä vaaleissa on vielä paljon pelissä. Siksi sinun kannattaa nousta ylös ja painua äänestämään sunnuntaina. Kopissa sinun tarvitsee muistaa ainoastaan numero 169. Ja otaski kaverisi mukaan!