Viime päivinä on puhuttu Kansaneläkelaitoksen uusista perintäkäytännöistä. En ole Kela-asioiden asiantuntija, mutta uuden ohjeistuksen tuomitsemiseen riittää kyllä sekä maalaisjärki että oikeudenmukaisuus kumpikin erikseen. Annetaan Kelan etuuspäällikkö Suvi Onnisen puhua:
“Uuden käytännön mukaan maksusopimusta ei tehdä enää niiden asiakkaiden kanssa, jotka eivät käytännössä pysty sitä noudattamaan, kertoo Kelan etuuksien takaisinperinnän etuuspäällikkö Suvi Onninen.
– Tämä muutos koskee kaikkia vähävaraisia henkilöitä, joilla on periaatteessa samankaltainen taloudellinen tilanne kuin heillä, jotka saavat toimeentulotukea, Onninen selventää.
Perintäasioita hoidetaan Kelan Perintäkeskuksessa. Jos asiakas ei pysty suoriutumaan velastaan, se siirtyy Kelasta ulosottoviranomaiselle. Nykyisen ohjeistuksen tarkoituksena on ensisijaisesti varmistaa asiakkaan oikeusturva, perustelee Onninen. Kela ei halua, että asiakkaan saama toimeentulotuki tai muu tuen muoto menisi näiden velkojen maksuun.
– Tällä järjestelyllä taataan se, että asiakas voi käyttää toimeentulotukensa välttämättömiin menoihin, kuten ruokaan ja vaatteisiin, Onninen selventää.
Kääntöpuolena tässä on se, että lähtökohtaisesti vähävarainen ja maksukyvytön henkilö saattaa menettää luottotietonsa ajautuessaan velkoineen ulosottoon. Se on Onnisenkin mielestä valitettavaa.
Silti ulosottoon joutuminen voi Onnisen mukaan olla hyväkin asia. Onninen muistuttaa, että ulosottoprosessissa on aina käytössä suojaosuus, jolla mahdollistetaan se, että velanmaksun jälkeen asiakkaalle jää aina rahaa välttämättömimpiin asioihin, kuten ruokaan.
– Ulosotolla voidaan estää esimerkiksi lisävelkaantuminen. Asiaan on monta eri näkökulmaa, hän pohtii.” (Lainaus YLE Kioski)
Näin. En juuri nyt haluaisi olla Kelan takaisinperinnän etuuspäällikkö, kun joutuu selittelemään parhain päin suorastaan pöyristyttävän typerää linjausta. Mitä ihmettä Kela kuvittelee hyötyvänsä siitä, että maksuhaluisten ja maksamista yrittävien kansalaisten luottotiedot viedään näin viranomais”palveluna”? Seurauksena luottotietojen menetyksestä kun on usein esimerkiksi asunnottomuutta ja muuta sellaista syrjäytymiseen liittyvään ongelmaa, kuten pohdimme vaalilehdessäni köyhyystutkija Maria Ohisalon kanssa. Kun tämän lisäksi Kela vielä itse käsittelee valitukset, on kyse suorastaan mielivallasta.
Hävetkää siellä Kelassa! Pääjohtaja Liisa Hyssälältä toivoisi kuulevan jonkinlaisen meriselityksen.